Voin syöminen parantaa näköä - siinä kun on sitä A-vitamiinia, tiesi mummu muinoin. 1980-luvulla tämä viisaus sai tehdä tilaa A-vitamiinin esiasteelle, betakaroteenille, ja tuntuvasti suuremmille panoksille: julki tuli tutkimuksia, joiden mukaan veren suuri betakaroteenipitoisuus tiesi pienempää keuhkosyöpäriskiä.
Vaikutusta selitettiin niin sanotulla antioksidanttiteorialla. Se väittää syövän johtuvan hapettumisreaktioista, vapaiksi happiradikaaleiksi kutsuttujen molekyylien aiheuttamista muutoksista soluissa. Antioksidantit, kuten betakaroteeni, ehkäisisivät radikaalien mellastusta.
Vireille pantiin tutkimuksia, joissa kymmenilletuhansille koehenkilöille syötettiin vuosikausien ajan betakaroteenilisää. 90-luvulla suomalainen syövänehkäisytutkimus SETTI ja sen yhdysvaltalainen vastine CARET tuottivat yllättävän tuloksen: betakaroteeni näyttikin kasvattavan tupakoitsijoiden keuhkosyöpäriskiä. Muiden syöpien kohdalla vaikutus oli plus miinus nolla.
"Tupakassa on ilmeisesti jokin ainesosa, joka on betakaroteenin kanssa vielä pahempi kuin yksinään", tulkitsee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Jarmo Virtamo.
Aiemmin havaittu yhteys betakaroteenin pienen saannin ja suuremman syöpäriskin välillä ei puolestaan kertonut syy-seuraussuhteesta: "Syynä on todennäköisesti jokin muu tekijä."
E-vitamiinista puhuttiin jo 1940-luvulla, jolloin sen uskottiin estävän sepelvaltimotautia sekä katkokävelyä.
"Tutkimuksissa tuli kuitenkin vesiperä: sepelvaltimopotilaat eivät pärjänneet sen paremmin, saivat he E-vitamiinilisää tai eivät. Sama koski katkokävelyä", Virtamo kertoo.
1980-luvulla alkoi uusi nousu, joka perustui yksinomaan antioksidanttiteoriaan; toisin kuin betakaroteenin kohdalla, mikään tutkimus ei sinänsä viitannut E-vitamiinin syöpää ehkäisevään vaikutukseen.
Toivonkipinä osoittautui turhaksi. "Ainoa pieni välähdys oli, kun SETTI-tutkimuksessa E-vitamiinia saaneilla oli vähemmän eturauhassyöpää. Tulos oli mahdollisesti sattumaa, sillä muissa tutkimuksissa ei ilmennyt näyttöä tehosta."
Suosion hiipumista siivitti epäily, että E-vitamiini lisäisi aivoverenvuotoriskiä. Myöhempien tutkimusten valossa pelko on turha. Parin-kolmensadan milligrammankin annokset ovat Virtamon mukaan todennäköisesti vaarattomia.
"Mutta jos E-vitamiinia syö oikein isoja annoksia - käytännössä gramman verran päivässä - veren hyytyminen heikkenee, ja aivoverenvuoto voi aiheuttaa enemmän tuhoa."
Jospa E-vitamiinin antioksidanttivaikutus vaatisi toimiakseen C-vitamiinin apua? Tällaiseen hypoteesiin turvauduttiin, kun näyttöä syövänehkäisystä ei löytynyt. Mutta yhdistelmäkin osoittautui hyödyttömäksi. Itse antioksidanttiteoriaa betakaroteenin sekä E- ja C-vitamiinin tehottomuus ei kuitenkaan kumonnut.
C-vitamiini oli sinänsä tullut muotiin jo 70-luvulla kemiannobelisti Linus Paulingin kampanjoinnin myötä: Pauling uskoi jättiannosten ehkäisevän syöpää ja flunssaa. Tutkimuksissa C-vitamiinia saaneilla flunssa onkin jäänyt ehkä päivän verran lyhyemmäksi, kertoo Virtamo - mutta siinä kaikki.
"Isoista C-vitamiinannoksista ei ole mitään hyötyä. Koska se on vesiliukoinen, suurin osa ylimäärästä tulee munuaisten kautta ulos."
Sama koskee kestosuosikin aseman saavuttaneita B-ryhmän vitamiinilisiä. Käsitykset niiden maksaa tai aivoja suojaavasta, sydän- ja verisuonitauteja ehkäisevästä tai jopa krapulaa parantavasta vaikutuksista ovat vailla pohjaa. Jättiannos B6:ta voi päinvastoin aiheuttaa hermosto-oireita.
Ongelma vitamiinilisien kohdalla on, että oletukset niiden hyödystä perustuvat tutkimuksiin, joissa verrataan veriarvoja sairastuvuuteen tai sairaiden veriarvoja terveiden veriarvoihin. Jos vitamiinin saanti on suurta ja sairastuvuus pientä, tätä ei saa tulkita niin, että vitamiini suojaisi sairaudelta.
"Vaikka näennäinen yhteys on, se ei välttämättä ole syy-seurausyhteys, vaan voi johtua monesta muustakin asiasta", Virtamo toteaa. Tämä tulee muistaa nyt muodissa olevan D-vitamiininkin kohdalla.
"Jos on vahva usko, löytyy aina tutkimus, joka vahvistaa sitä. Yksi tutkimus ei kuitenkaan ratkaise, vaan tarvitaan vuosikausia kestäviä 20 000-30 000 ihmisen tutkimuksia. Näitä on tehty jonkin verran syövän ja kakkostyypin diabeteksen osalta, eikä niissä ylimääräinen D-vitamiini ole vähentänyt sairauksia."