Yleisradion toimitusjohtajaksi ei pääse ihan Ison pajan automaattiovista sisään lampsimalla. Johtajan valinta on kaksiportainen. Ensin on psykologinen testi, sitten valintalautakunnan työhönottohaastattelu. Molemmat kestävät vuoden päivät.
Harva hakija jaksaa kaksivuotista työhönottoa. Niinpä vahvoilla on yleensä ollut valintalautakunnan jäsen.
Mahdollisuuksia on muillakin, jos on valmistautunut kunnolla. Seuraavassa valintaprosessi käydään läpi preppauskurssina.
Psykologisessa testissä henkilöstökonsulttiyhtiön psykologi on piirtänyt aanelospaperille ympyrän. Hän kysyy hakijalta, mitä kuva esittää.
"Sukupuolielämää", vastaa hakija.
Psykologi ottaa esille kolmion. Mitä esittää?
"Sukupuolielämää", vastaa hakija.
Entä tämä? Psykologi vetää näkyville neliön.
"Sukupuolielämää", vastaa hakija.
Tässä vaiheessa psykologi tuumaa, että teillä taitaa olla mielessä pelkkä seksi.
"Ja höpsis", hakijan suositellaan sanovan. "Itse piirtelet tuhmia kuvia, ja sitten syytät minua."
Tokaisun perusteella valintalautakunta joutuu toteamaan hakijan henkilöstöjohtamisen vahvaksi.
Henkilökohtaisessa haastattelussa veri puntaroidaan. Hakijan ymmärryksen viestintäalasta, yritysjohtamisesta ja journalismista täytyy tulla raudanlujasti ilmi.
Kun hakulautakunta kysyy, millaisia ohjelmia Ylen pitäisi lähettää, kannattaa vastata näin:
"Sellaisia, että ne lähtee kuin talkkari jäiseltä peltikatolta, että katsoja saa huutaa kuin mummo uunissa, että niissä tuulee kuin venäläisissä elokuvissa, että tarina kulkee kuin junan vessa ja että päähenkilö on mukava kuin kuminen muna."
Entä millaisia ohjelmia ei pitäisi lähettää?
"Sellaisia, että ne ei lähde kuin talkkari jäiseltä peltikatolta, että katsoja ei saa huutaa kuin mummo uunissa, että niissä ei tuulee kuin venäläisissä elokuvissa, että tarina ei kulje kuin junan vessa ja että päähenkilö ei ole mukava kuin kuminen muna."
Lautakunta on tuhannen haltioissaan pätevyyden edessä. Tässä meillä johtaja.
petri.laukka@kaleva.fi