Vuoden 2006 metsävisan kolme parasta olivat Teemu Pihlajasalo (Etelä-Pohjanmaa), Johannes Hänninen (Etelä-Savo) sekä Mikko Tiusanen (Pääkaupunkiseutu). Voittaja sai 500 euroa, toiseksi tullut 300 euroa ja kolmas 200 euroa.
Keskiviikkona Nuuksion kansallispuistoon kokoontuneet 15 maakuntiaan edustavaa yläastelaista odottivat jännittyneenä vuoden 2006 Metsävisan loppukilpailun alkua.
Pohjois-Pohjanmaata edustanut oululainen Anni-Maija Nykänen, 16, myönsi jännityksen kihelmöivän ennen kisaa.
"Jännittää. En ole ikinä ollut mukana tällaisessa", Pohjankartanon koulua käyvä Anni-Maija kommentoi. Anni-Maija ounasteli tason olevan kova.
Vuoden 2006 metsävisaan osallistui karsinnoissa kaikkiaan yli 30 000 oppilasta ympäri Suomea.
Anni-Maija oli yllättynyt, että pääsi edustamaan omaa maakuntaansa.
"Jatkoon pääsy tuli aivan yllätyksenä. En ole mikään haka biologiassa", Anni Maija ihmetteli vielä loppukilpailupäivänä. Finaaliin hän oli valmistautunut lukemalla opettajan antamaa materiaalia.
Loppukilpailussa oppilaat jaettiin viiden hengen ryhmiin, mutta jokainen teki kansallispuistoon sijoitetuilla rasteilla yksilötyötä. Anni-Maijan kanssa samassa ryhmässä oli kisan toinenkin pohjoisen edustaja, Lappia ja Napapiirin Yläastetta edustanut rovaniemeläinen Juuso Ojaniemi.
Juuso suhtautui kisaan rennolla asenteella.
"Ei tämä jännitä. En ole ehtinyt treenata millään lailla, on ollut vähän koeruuhkaa", Juuso, 15, selvitti ja luotti siihen, että yläasteella opitut biologian ja maantiedon perusteet riittäisivät kisassa.
Anni-Maijan ja Juuson ryhmä lähti ohjaajansa Timo Peuraniemen johdolla valkovuokkojen täplittämään metsään vaitonaisina ja perhosia tuntui olevan muidenkin kuin Anni-Maijan vatsassa.
Jokaiselle oppilaalle oli jaettu kysymys- ja vastauspaperit sekä Tervalampi-Kattila-suunnistuskartta.
Reitin varrella oppilaat joutuivat muun muassa arvioimaan puiden korkeutta ja ikää, tunnistamaan kasvilajeja, perustelemaan vanhan kuusimetsän hyötykäyttöä sekä paikallistamaan itsensä kartalle.
Mukana oli tietenkin sukupolvien ajan suomalaisia oppilaita piinanneita sammaleiden tunnistustehtäviä.
Valtakunnallisen tieto- ja taitokilpailun järjestäjien, Biologian ja maantieteen opettajien liiton sekä Metsäyhdistyksen, edustaja Sirpa Kärkkäinen kertoi sammaleiden olevan tärkeitä opaskasveja.
"Sammaleista pystyy näkemään esimerkiksi maaperän ravinteikkuus- ja kosteustason. Sammaleista pitäisi tietää se, mitä ne ovat, missä ne kasvavat ja mitä ne kertovat", Kärkkäinen selittää.
Sammaleiden ja muiden opaskasvien avulla voi ilman syvällisempiä maaperäanalyysejä nähdä esimerkiksi sen, mitä puita kyseiselle alueelle kannattaa istuttaa.
Kolmanneksi viimeisellä, 15. rastilla kilpailijoiden tunnelma alkoi jo hieman keventyä. Harmaa pilvi rutisti vastauspapereille pari pisaraa, kansallispuistossa kuului peipon, pajulinnun ja tiltaltin laulua.
"Olisimme halunneet ottaa mukaan myös linnunlaulun tunnistamista, mutta kun yhteistyöstä ei voinut olla varma", ohjaaja Timo Peuraniemi nauroi.
Vaikka Juuso Ojaniemen metsätieto vei hänet maakuntansa edustajaksi asti, ei hänen unelma-ammattinsa liittynyt puihin.
"Haluan EU-virkamieheksi, YK-virkamieheksi tai asianajajaksi", Juuso lateli kuin apteekin hyllyltä. Luonnossa Juuso liikkuu pääasiassa syksyisin marjastuksen merkeissä.
Anni-Maija piti kysymyksiä viimevuotisia Metsävisa-kysymyksiä vaikeampina, mutta jotakuinkin sellaisina kuin odottaa saattoi.
"Kaikkiin tuli vastattua jotakin. Monet tiesi, mutta ei vain muistanut", Anni-Maija harmitteli viimeisen rastin jälkeen.
Pirkanmaan edustaja Minna Pietiläinen kritisoi sitä, että kisa järjestetään lähes aina Etelä-Suomessa.
"Täällä on eri kasvit kuin pohjoisessa", Minna totesi ja muut nyökyttelivät mukana.
"Rovaniemi olisi paljon miellyttävämpi ympäristö kisalle", Juuso markkinoi kotipaikkaansa.
Pohjois-Karjalan edustaja Outi Reijonen puolestaan huomautti, ettei hänen oman alueensa karsinnoissa voitu järjestää kasvien tunnistusta lainkaan, sillä siihen aikaan kevät ei ollut edistynyt tarpeeksi pitkälle kaikkialla maakunnassa.
Ohjaajan luetellessa oikeita vastauksia ryhmästä kuului vuoroin voivotuksia ja vuoroin riemastuneita äännähdyksiä.
Kun kuusen korkeus oli lähes kaikilla arvattu metrilleen oikein, totesi Anni-Maija, ettei kilpailu ollut niin paha kuin etukäteen olisi luullut. "Luulin että tämä olis aivan hirvee."