Ydinasevaltojen määrä voi lähivuosina jopa tuplaantua, varoittaa atomienergiajärjestö IAEA:n johtaja Mohamed ElBaradei. 10-20 valtiota pystyy piakkoin valmistamaan ydinaseen; niillä on tarpeeksi teknistä tietämystä sekä raaka-aineet. Osa (kuten Japani, Etelä-Korea ja Taiwan) pystyy tekemään pommin pikavauhtia.
Ellei niitä estetä, ElBaradei heristi sormeaan ja sanoi ydinsulkusopimuksen valvontajärjestelmän olevan romahtamassa.
Liioitteliko Elbaradei ja miksi? Onko meillä uutta tietoa?
Lausunto herätti huomiota siksikin, että presidentti Barack Obama maalaili vastikään ihmiskunnan loppusijoituspaikaksi ydinaseettoman maailman. No, itse kukin käsitti Obaman puhuneen kaunoideologiaa, joka herätti muistikuvia gorbatshovilaisesta idealismista. Kyynisyysmyrkkyä levisi heti verenkiertoon.
Suurin uhka muhii suur-Lähi-idässä.
Katalysaattori on Iran. Pitää muistaa, että muslimimaailmassakin on kovia vastakkainasetteluja, joille löytyy perusteita jo shiiojen ja sunnien valtataistelusta.
Jos Iranista tulee enemmän kuin vain "virtuaalinen ydinasevalta", jollainen se tänään on, se voi aiheuttaa esimerkiksi Egyptissä ja Saudi-Arabiassa vastatoimia. Syyriallakin lie ollut ydinohjelmansa, mutta Israel pommitti sen pohjoiskorealaisen näköisen reaktorin hajalle.
Obama on toivonut Iranin liikahtavan kannoissaan kuluvan vuoden loppuun mennessä, ja maallikko saattaisikin keksiä varovaisia perusteita ehkä järjettömälle optimismille.
Iranin voi kuvitella hankkineen jo tarpeeksi vakuuttavan kyvyn ydinaseen valmistukseen. Se on kiistatta "virtuaalinen ydinvalta".
Iranin todellinen johtaja Ali Khamenei - joka on vastuussa vain ylöspäin - on vakuuttanut kuitenkin, ettei maan tulevissa presidentinvaaleissa tehdä myönnytyksiä lännelle. Maallikko voisi tietysti kuvitella, että Iranilla olisi enemmän saavutettavaa keskeyttämällä ydinohjelmansa kalkkiviivoille kuin ajamalla se vaarallisesti maaliin saakka. Teheranin poliittinen vaikutusvalta on jo kasvanut voimakkaasti. Sitä ovat murentaneet lähinnä presidentti Ahmadinejadin täysvastuuttomat lausunnot.
Voi kuitenkin vain arvailla, miten paljon virallisissa puheissa säilytetään kasvoja. Ja sitäkin voi arvailla, miten valmis Obaman hallinto olisi jopa purkamaan tehottomiksi osoittautuneita sanktioita.
Tilanteen laukeaminen on periaatteessa mahdollista. Vai onko sittenkään? Ydinvalta Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun ajattelussa on tokko sijaa Iranille edes "virtuaalisena" sellaisena.
Onkin pelättävissä, että Obamalta lähiaikoina odotettu Israelia ja koko muslimi- ynnä arabimaailmaa koskeva suuri rauhansuunnitelma on Bibille itse asiassa kauhistus. Alueellinen "grand party" olisi lähinnä kiusallinen, mutta palestiinalaisten kanssa voidaan kyllä rajatuista asioista jutella.
IAEA:n ElBaradei huusi apuun virallisia ydinasevaltoja. Mutta mahtavatko ne jotain?
Yhdysvalloissa kannetaan paraikaa huolta siitä, voivatko sen Pakistanille suunnittelemat uudet apumiljardit päätyä lopulta ydinohjelman kasvattamiseen (HS 19.5.). Pakistan sanoo tietysti pitävänsä yllä vain minimipelotetta.
Samaan aikaan Pentagon ja CIA vakuuttavat uskovansa, että Pakistanin ydinase on turvassa talebaneilta. Pakistanilla on siihen erikoisjoukkonsa ja tiedustelupalvelunsa (ilman jihadisteja?), ja itse ydinkärjet - missä ne nyt sitten ovatkin - voidaan viimeisessä hädässä lennättää nopeasti turvaan toisaalle. Melko vakuuttavaa.
jarmo.rantalainen@kaleva.fi