Yhdeksän eri taiteilijaa sai tiistaina opetusministeriön myöntämän 16 800 euron suuruisen Suomi-palkinnon. Palkinnot luovutti kulttuuriministeri Tanja Karpela.
Vuoden 2003 palkitut ovat kirjailija, toimittaja Umayyma Abu-Hanna, kirjailija Claes Andersson, kuvanveistäjä Eero Hiironen, näytelmäkirjailija Tuija Kokkonen, taiteilija Erkki Kurenniemi, muusikko Olli Mustonen, elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo, tanssija ja koreografi Ari Tenhula ja valokuvaaja Marjukka Vainio.
Suomi-palkinto myönnetään tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta, huomattavasta saavutuksesta tai lupaavasta läpimurrosta.
"Ihminen on elänyt vain sen minkä hän on laulanut", totesi kulttuuriministeri Tanja Karpela tilaisuuden avaukseksi Australian aboriginaalien kansanviisautta lainaten.
Valtioneuvoston juhlahuoneessa oli mielenkiintoinen tilanne, kun palkittavien rivistössä seisoi myös entinen kulttuuriministeri Claes Andersson. Hänet palkittiin neljäkymmentä vuotta jatkuneesta monipuolisesta kirjallisesta tuotannosta. Erityisesti palkintoperusteluissa korostettiin Anderssonin merkitystä suomenruotsalaiselle runoudelle.
Karpela nimitti Anderssonia sitkeästi Anderseniksi tunnustuksen saajan ilmeenkään värähtämättä.
"Erittäin hauska saada tämä palkinto", kommentoi kirjailija ja psykiatri Andersson seisomistaan palkittavien puolella. "Oli mielenkiintoista olla myös ministerinä, mutta nyt on se etu, että voi itse päättää aikataulustaan eikä tarvitse juosta kalenterin perässä."
Andersson tuntee tyytyväisyyttä, kun huomasi pystyvänsä kirjoittamaan myös suomeksi ilman kääntäjää. Anderssonilta on julkaistu suomeksi teokset Luova mieli sekä Hulluudestamme ja hulluudestanne.
Orgaanisia ja monialaisia yksiköitä
Oululaissyntyinen tanssija ja koreografi Ari Tenhula nostettiin esiin yhtenä suomalaisen nykytanssin 1990-luvun vahvan nousukauden keskeisistä vaikuttajista.
Tenhula toimi Helsingin kaupunginteatterin taiteellisena johtajana 2000-2002. Hänen viimeisin teoksensa Dances with myself sai kantaesityksenä Pyhäjärven Täydenkuun Tansseissa viime kesänä. Loka-marraskuussa tietotekniikkaa ja digi-animaatiota hyödyntävä sooloteos oli Kiasma-teatterin ohjelmistossa Helsingissä.
Tanssitaiteen maisteri Ari Tenhula jatkaa virtuaalisen koreografian tutkimista teatterikorkeakouluun valmisteilla olevassa jatkotutkinnossaan, jonka rahoitus on kuitenkin vielä avoin.
Suomi-palkinnon rahat Oulun Tanssistudion kasvatti kuitenkin käyttää putkiremonttiin.
"Minua kiinnostaa virtuaalisen maailman kehokäsitys suhteessa tanssiin. Taiteellista väistökirjaani varten laadin 3-5 koreografiaa, jotka jatkavat koreografisesti samaa työtä kuin Dances with myself -soolossa."
Tanssin aluekeskusten kehittämistä pohtiva työryhmä piti ensimmäisen kokouksensa maanantaina. Pitäisikö Pohjois-Suomeen saada tällainen hahmotteilla oleva tanssin aluekeskus?
"Riippuu siitä, löytyykö esimerkiksi Oulusta tanssin ympärille taiteellisia vahvuuksia, valosuunnittelijoita ja muuta. Yksittäinen tanssija, joka tekee koreografioita, ei voi olla aluekeskus. Aluekeskusten tulisi olla konkreettisia, orgaanisia, monialaisia ja luovia systeemejä. Jos niistä tulee vain uusi valtiollinen rakenne, silloin ne voivat sijaita periaatteessa missä vain. Eri asia, jos aluekeskuksista kehittyy taiteellisia yksiköitä."
Kaiken kaikkiaan se on Tenhulan mielestä hyvä, että pääkaupungin hegemoniaa tanssin alalla tuuletetaan. "Toisaalta keskittymä, rypäs, tekee tanssitaiteesta hedelmällistä.
Paimenkoiran pentu Berliinin muurilta
Erityisesti uusin elokuva Heinähattu ja Vilttitossu toi elokuvaohjaaja Kaisa Rastimolle Suomi-palkinnon. Elokuvan on nähnyt yli 300 000 katsojaa Suomessa. Toki Rastimolla on urallaan muitakin saavutuksia: Lauran huone, Kuinka katosin karkkimaahan, Suolaista ja makeaa sekä Säädyllinen murhenäytelmä.
Rastimoa kehuttiin palkintoperusteluissa merkittäväksi koko perheen elokuvien tekijäksi. Hänellä onkin käsikirjoitusvaiheessa jo seuraava koko perheen elokuva, joka kantaa työnimeä Alfapennut.
"Elokuva alkaa hajoavalta Berliinin muurilta. Lähtökohta on vauvakoira Punaisen ristin kennelissä. Koiran vanhemmat ovat tappajina Berliinin muurilla, mistä pentu ajautuu Suomeen. Koiran ottava perhe ei tiedä, millainen aikapommi heillä on talossa. Alfapentu tarkoittaa lauman voimakkainta, dominoivaa yksilöä", paljastaa Rastimo.
Kyseessä on Kaukasian paimenkoira, suojeluvaistoinen rotu, jonka DDR valjasti ihmisiä vastaan. Suomessa vauvakoira ystävystyy ekaluokkalaisen tytön kanssa.
"Saas nähdä missä Berliinin muuri kuvataan. Ehkä Tallinnassa", toteaa ohjaaja.
"Elokuvan aihe on yhteiskunnallisesti haastava: luonnonsuojelu ja rauhanaate. Miten kertoa tällainen tarina, että se kiinnostaa sekä lapsia että aikuisia?" pohtii Heinähatun ja Vilttitossun palkitsemisesta tyytyväinen Rastimo.
Suomi-palkintoja on jaettu vuodesta 1993.
