Oulu Näyttelijä Ville Virtasta ei ole vaikea löytää Äimäraution pokaaliareenan vilinästä. Mies on silmämääräisesti arvioiden noin puoli metriä pitempi kuin keskiverto ponityttö.
"Tämän viikonlopun viimeinen virhe", ratsastaja Ville Virtanen arvioi 110-senttisen nuorten hevosten luokan jälkeen. Ei olisi pitänyt pidättää vaan ratsastaa rohkeammin, kun Scania kerran halusi mennä. Hirvitti, että hevonen puree kiinni kuolaimeen ja häipyy paikalta. Sellaistakin on sattunut.
Kyseessä on kuitenkin vasta parivaljakon ensimmäinen yhteinen esiintyminen kansallisella esteradalla, ja Scaniassa on ainesta.
"Se on notkea kuin käärme. Jos sen saa puolelleen, se keskittyy ja hyppää isotkin esteet kuin kuiskaten."
Hyvän dokkarin ainekset
Viime syksynä Ville Virtanen alkoi miettiä, missä hän olisi nyt, jos ei olisi lopettanut 9-vuotiaana alkanutta, maajoukkuetasolle yltänyttä ratsastajanuraansa. Edellisen kerran hän ratsasti kilpaa kaksi viikkoa ennen Teatterikorkeakoulun alkamista vuonna 1984. Oulussa hänet on nähty hevosen selässä viimeksi Pikkaralassa vuonna 1981.
Mies päätti kiivetä takaisin hevosen selkään ja asetti tavoitteekseen ratsastaa grand prix -tasolla vuoden 2006 Helsinki International Horse Showssa. Sitten tuli mieleen, että projektista saisi hyvän dokkarin. Pitkä dokumenttielokuva tulee teatterilevitykseen joskus sen jälkeen, kun Virtanen on HIHS:insä hypännyt.
"Tässä ei voi hävitä. Vaikka lentäisin pää edellä ensimmäiseen okseriin, siitä tulee hieno leffa."
"Ratsastuksella on yhtäläisyyksiä näyttelemisen ja kirjoittamisen kanssa siinä, miten aivojen pitää toimia. Kun tekniikka on mahdollisimman täydellisesti hallussa, pystyy vaistonvaraiseen suoritukseen, virtuoositasoon", Virtanen on miettinyt.
"Halusin myös nähdä, oppiiko 40-vuotias enää uusia asioita. Maailma on nuorten ihmisten", hän jatkaa.
"Monessa ammatissa 40-vuotiaan on enää vaikea saada töitä, vaikka minun mielestäni tieto ja taito ovat parhaimmillaan joskus 60-vuotiaana."
Hevosmiehen tärkeimpien ominaisuuksien, rehellisyyden ja inhimillisyyden kehittäminen on elämänmittainen urakka.
Apuna Eho, Kyrklund
ja Pessoa
Virtasen projekti on hyvällä alulla. Joko Oulussa tänä viikonloppuna tai viimeistään Savonlinnassa hän täyttää tämän kauden tavoitteensa ja hyppää toisella hevosellaan Wavilonilla 130-senttisen luokan. Fysiikka ja reaktiokyky lienevät kauden jälkeen 20 vuoden takaisella tasolla.
Valmentajissakin löytyy. Paitsi että Virtanen valmentautuu Juhani Ehon tallissa, suunnitelmissa on kahden kuukauden kouluvalmennus Kyra Kyrklundin luona "heti, kun on aikaa ja rahaa" ja visiitti Nelson Pessoan luo Brysseliin vuodenvaihteessa. Elävä legenda käväisi Suomessa seuraamassa Virtasta ja tämän hevosia, innostui asiasta ja toivotti tervetulleeksi.
Se gp-tason hevonen pitäisi olla alla vuodenvaihteessa 2005-2006.
Koska Virtasella ei ole ainakaan niin paljon rahaa, että hän pärjäisi tarjouskilpailussa esimerkiksi öljysheikeille, valmista gp-hevosta ei voi ostaa. Huolimatta "maailmanluokan pompuistaan" Scaniakaan ei ehdi kypsyä tarpeeksi.
Sponsoreita on toistaiseksi vasta yksi. Virtasen hevoset omistaa Timo Turunen, Sukulan linjat.
"Jos minä olisin ruotsalainen, tyypit tappelisivat siitä, kuka saa sponssata", Virtanen väittää.
"Maailmassa ei ole montaa ihmistä, jotka voisivat tämän tehdä. Sitäpaitsi ratsastuksesta on tehty hyvin vähän elokuvia", hän huomauttaa.
Virtanen heittäisi mieluusti myös leipätyönsä syrjään vähäksi aikaa, mutta minkäs teet. Syksyllä pitää kiirettä, sillä ratsastuksen ohella Kylmäverisesti sinun saa kymmenen uutta jaksoa.
"Tarvitsisin kolme kansainvälisen tason hevosta, plus pari muuta, jotta voisin ratsastaa 4-8 tuntia päivässä ja kisata tarpeeksi. Rodrigo Pessoa hyppäsi viime kaudella 175 rataa", mies laskee.
Ville Virtaselle startteja kertyy tällä kaudella 40-60.