Vesi on luonnonelementeistä ehkä kiintoisin, tai ainakin dynaamisin ja ilmeikkäin.
Fysikaalisten muodonmuutosten, virtojen liikkeen ja puhtaan luonnonvoiman rinnalla se on myös hiljainen, pysähtynyt ja herkän runollinen materiaali.
Nuori oululaistaiteilija Anu-Maarit Väänänen tutkii öljyvärimaalauksissaan jään elämistä syksystä kevääseen. Suurin kiinnostuksen kohde on ollut veden, jään ja lumen alati muuttuva rajapinta, mikä on puoliabstraktin taiteen aiheena otollinen valinta.
Teosten muotoaiheet ovat jäästä lähtöisin, mutta toinen teema elää töissä omaa elämäänsä - jään muodot ovat loppujen lopuksi lähinnä kehyskertomuksena värille, sen tutkimiselle ja leikille.
Ensihämmennys on melkoinen, sillä teoksissa ei ole lainkaan oikean jään väriä.
Sen sijaan töissä rinnastuu vuoroin harmonisesti, vuoroin riidellen, mitä erikoisimpia, jopa tahallisen rumia värejä.
Koko skaala tuntuu olevan käytössä. Jonkin asteinen synkkyys lienee ainoa edes jollain tasolla yhteinen nimittäjä.
Taiteilija ei ole tyytynyt rinnastamaan pelkästään vierekkäisiä värejä, vaan myös päällimmäisen maalikerroksen värit rinnastuvat alempiin kerroksiin.
Kaiken kaikkiaan asetelma on erinomaisen haastava, mutta suurin osa teoksista toimii mukavasti ja perin persoonallisesti.
Maalipinnan rosoinen rakenne ja oudot, hassutkin väriyhdistelmät ovat parhaimmillaan läheltä tarkasteltuna.
Teoksiin on myös lupa koskea: ne jotka museoissa vaeltaessaan tuntevat kiusausta moiseen, saavat kerrankin toteuttaa itseään!