Kun hämäläisen Jaakko Löytyn sanoittamaa virttä 501 veisataan ensi sunnuntaina jossain Suomen lähes kuudestasadasta seurakunnasta, ei gospelnikkarille heru esityksestä senttiäkään.
Eduskunnassa taannoin tyrmätty tekijänoikeuslain muutosehdotus olisi tuonut myös jumalanpalvelusmusiikin teostomaksujen piiriin. Nyt jumalanpalveluksissa pätevät musiikin kannalta viidakon lait.
Kun jumalanpalvelusmusiikki säilyy teostovapaana, voidaan jumalanpalveluksessa soittaa mitä tahansa musiikkia ilman tilitys- ja korvausvelvollisuutta
Jos kanttori improvisoi uruilla Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maata tai Led Zeppelinin Stairway to heavenia, ei teoksen säveltäneellä ja sanoittaneella artistilla ole pienintäkään valtaa teokseensa.
Kymmeniä vuosia virsiä ja muuta hengellistä musiikkia kirjoittanut Löytty pitää Jumalanpalvelusmusiikin teostovapautta oikeudentajuaan ja tekijänoikeuksien henkeä rikkovana.
Musiikki uudistettava
Oululainen opettaja ja gospelmuusikko Jari Levy uskoo, että kirkko tekee itselleen karhunpalveluksen puolustaessaan teostovapautta jumalanpalveluksissa.
"Jos kirkkoon halutaan nuoria, olisi myös musiikkia uudistettava. Hengellisyyteen vedoten on helppo väittää, että virsien tekijöillä on kutsumus tehdä töitä ilmaiseksi", Levy arvelee.
Jumalanpalveluksissa soitettu musiikki ymmärretään yhä yleisenä omaisuutena. Laki kuitenkin takaa taiteilijalle ja tämän perikunnalle teoksen oikeudet vielä 70 vuotta taiteilijan poismenon jälkeen.
Suurin osa seurakunnista maksaa tekijänoikeuskorvauksia 6,15 senttiä seurakuntalaista kohden vuodessa. Löytty pitää käytäntöä hankalana.
"Esitysten ilmoitusvelvollisuus ja teostomaksujen kirjaaminen takaisi sen, että tietäisin, missä ja milloin musiikkiani on käytetty", Löytty uskoo.
Jos joku Suomen kymmenistä hengellisistä deathmetalbändeistä soittaa seurakunnan kerhotalolla, teostokorvaukset maksetaan. Jos yhtyeen deathmetal olisi osa musiikkimessua, teostoja ei heru.