Euroopan unioni laajenee vappuna 2004 ja Viro liittyy yhteisön jäseneksi. Virolaisten ajatuksissa elää kuitenkin osittainen pelko. Reilut kymmenen vuotta sitten he pääsivät eroon Neuvostoliitosta.
Tallinnaa tarkasteltaessa maa näyttää olevan modernissa EU- kunnossa. Viron todelliset kasvot paljastuvat kuitenkin vasta kun tutustuu maahan turistipaikkojen ulkopuolella.
Neuvostoliitto jätti maahan syvät jäljet, joiden korjaaminen kestää vuosikymmeniä.
Helmikuussa 1917 tsaarin valta luhistui ja Viro sekä Suomi irtaantuivat Venäjästä. Saksa koki kuitenkin Viron omakseen ja yritti miehittää maan. Myös Puna-armeija yritti miehittää maan, mutta Viron armeija työnsi vieraat joukot pois maasta. Tarton rauhansopimus solmittiin helmikuussa 1920.
Huoli ulkopoliittisesta turvattomuudesta kasvoi koko maailmasotien välisen ajan. Toisen maailmansodan kynnyksellä Neuvostoliitto vaati Baltian mailta sotilastukikohtia itselleen. Vaatimusta tehostettiin tuomalla satojatuhansia sotilaita Viron rajalle. 1940
Neuvostoliitto ilmoitti miehittävänsä koko Baltian. Viroon perustettiin neuvostomielinen hallitus ja maa sopeutettiin väkivaltaisesti neuvostojärjestelmään.
Kivestä energiaa
Kollektivisoitu maa tarvitsi energiaa. Virossa sijaitsi valtava palavankiven eli öljyliuskeen esiintymä. Tuota energianlähdettä käytetään voimalaitosten polttoaineena sekä kemianteollisuuden raaka-aineena.
Palavaa kiveä kaivettiin ja jalostettiin Neuvostoliiton aikana piittaamatta lainkaan ympäristöstä. Pelkästään tuhkaa syntyi 190 miljoonaa tonnia. Aidun louhoksen ympäristössä on valtavia tuhka- ja jätekivi vuoria, joita ei ole kaikkia vieläkään saatu maisemoitua.
Paikalle on perustettu museo ja vierailijoiden on mahdollista käydä maan alla kaivotunneleissa.
Vuoteen 2000 saakka pintamaata öljyliuskeen päältä poistettiin yhdellä maailman suurimpiin kuuluvalla kaivinkoneella. EVG 35/65 painaa 4000 tonnia ja on yhtä korkea kuin Viru- hotelli. Sen suurin moottori painaa 210 tonnia.
Kone ei kuitenkaan ollut enää erityisen taloudellinen. Se kulutti sähköä yhden kilowatin per maakuutio, joten sen käytöstä luovuttiin. Kone ei ole vielä yleisön nähtävänä, mutta siitä suunnitellaan museota.
Neuvostoliiton romahtamisen myötä Viro sai itsenäisyyden 1991. Yli 50 vuotta kestänyt kommunistinen yhteiskunta oli tehnyt tehtävänsä.
Hyvä esimerkki löytyy pienestä Suigun kylästä, Pärnun läheltä. Kylässä on muutama kolhoosin työntekijöille rakennettu kerrostalo.
Itsenäistymisen jälkeen asukkaille annettiin mahdollisuus ostaa asunnot itselleen. Mutta kukaan ei opastanut isännöinnissä, jonka puuttuessa talojen ylläpito jäi tekemättä. Kun lämpöä ei tullut pattereihin, asukkaat rakensivat asuntoihin omia tulisijoja.
Muistot Puna-armeijasta
Tallinnasta 60 kilometriä länteen sijaitsee mielenkiintoisen historian omaava Paldiskin kaupunki. Siellä sijaitsi neuvostoaikana suuri sotilastukikohta, enimmillään noin 100 000 sotilasta. Paldiskissa koulutettiin ainakin ydinsukellusvenemiehistöjä.
Nykyisin siellä asuu nelisen tuhatta asukasta. Entinen merivoimien satama on rakennettu palvelemaan kauppamerenkulkua. Kaupungissa on runsaasti raunioituneita rakennuksia eikä näky monin paikoin ole kehuttava. EU- rahoille tulee olemaan käyttöä aluetta siistittäessä.
Setelipaperitehdas
Pölvan maakunnassa, Räpinassa on yhä toiminnassa ikivanha paperitehdas. Tehdas valmisti Stalinin aikakaudelta lähtien Neuvostoliiton setelipaperit.
Nykyisin tehdas valmistaa kartonkia, josta valmistetaan lehtiöitä ja kirjojen kansia. Paperikoneen viiran leveys on reilu metri.
Tehdas työllistää nykyisin kymmenen työntekijää ja on suorastaan ihme, että se edelleen toimii. Tehdassalit ovat samassa kunnossa kuin 100 vuotta sitten.
Viron kehittymisen tiellä ei näy suuria esteitä. Siitä tulee pian tasavertainen jäsen EU:hun siitäkin syystä, että maa on kehittynyt voimakkaasti tietoyhteiskuntana. Virolaisten Internetin käyttöaste on korkeampi kuin EU:ssa keskimäärin.