Kouluja käyneiden muistissa pitäisi historiankirjoista olla 1900-luvun kauhistuttavat älymystövihan ideologiat ja sivistyneistöpogromit.
Venäjän vallankumouksen aikana oli käytössä iskulause: "Lyö sitä jolla on rillit" (so. lukeneiston edustajaa). Erään johtavan natsin suusta ovat sanat: "Kun kuulen sanan kulttuuri, käteni tarttuu revolveriin." Kambodzhassa punakhmerit tuhosivat koko sivistyneistön, Kiinan kulttuurivallankumous jäi siitä vain hivenen jälkeen.
Vallanpitäjät ovat aina tunteneet epämukavuutta niiden ihmisten edessä, joilla on kykyä kriittiseen ajatteluun. Kun väkivallalla hallitaan, selvitetään ensimmäiseksi välit sivistyneistön kanssa.
Jos laskettaisiin pelkästään Euroopassa 1900-luvulla väkivallan uhreina kuolleet kulttuuri-ihmiset Suomesta Kreikkaan ja Venäjältä Espanjaan, luettelosta muodostuisi paksu kirja.
Viron sivistyneistön uhrien lukumäärä ylittäisi Euroopan keskiarvon: Venäjän tsaarin rangaistusjoukot murhasivat 1905, natsit surmasivat 1941-1944, kommunistit tappoivat niinikään. Ja kaikki he tappoivat virolaisten ilmiantojen perusteella. Se on siis meillä perimässä.
Virolaisten suhde sivistykseen ja sivistyneistöön on kaksijakoista. Vallitsevaa on toki sivistyksen arvostaminen ja sen ihailu, mutta asiaan kuuluu myös kateus. Henkistä työtä ei pidetä oikein varsinaisena työnä. Kansankielessä runoilu tarkoittaa valehtelemista samoin kuin suomessa: "Älä runoile!"
Viron kulttuurin luojille oli 1900-luku hyvin rankkaa aikaa. Siitä olisi ollut syytä ottaa opiksi. Mutta taas, suureksi ihmetyksekseni, herätellään vihaa kulttuuri-ihmisiä kohtaan.
Voimakkaimmillaan ja uhkaavimmillaan parjaus on nimettömillä netti-sivuilla. Ja jos sitä on internetissä, se merkitsee, että mukana on koulutettuja ihmisiä. Tekijöitä, kuten Virossa on tapana sanoa. Professori-sana on Viron nettikommentoinnissa usein lainausmerkeissä kirosana. Älykkö luonnehditaan löysäksi suunsoittajaksi, joka sen sijaan että toimisi ja käyttäisi asetta tuottaa pelkkiä sanoja ja horisee jostain yleisestä humanismista.
Helsingin yliopiston japanin kielen ja kulttuurin professori Rein Raudilla oli rohkeutta kirjoittaa Eesti Päevalehteen kolumni, jossa hän esitti mielipiteenään, että Amerikan Yhdysvaltoja tulisi rohkaista vähentämään militaarisuuttaan. Sen jälkeen Helsingin yliopisto leimattiin kommentoinnissa kvasikouluksi ja selvästi oikeistolainen professori kuulutettiin kommunistiksi. Luonnollisesti oli myös toisenlaisia mielipiteitä.
Tässä on nykyisen sivistyneistövihan yksi perustunnus Virossa: Sinut leimataan oitis kommunistiksi, Kremlin käsikassaraksi ja petturiksi, heti jos olet eri mieltä yliliberaalisen talouspolitiikan kanssa tai ellet usko, että vain oikeistolainen militaarinen maailman mahti pystyy jakamaan oikeutta. On jopa pienoinen ihme, että väki on kyllästynyt kirjailija Jaan Kaplinskin jatkuvaan parjaamiseen.
Viron nykyinen pääministeri Siim Kallas, aikanaan - jo hyvin nuorena - ansioitunut karriäärikommunisti, palautti Rein Raudin artikkelin jälkeen mieleen Viron vasemmistolaiset älymystön jäsenet, jotka ryhtyivät kommunistisen nukkehallituksen ministereiksi vuoden 1940 miehityksen aikana. Tämä retoriikka toimi hyvin: aivan kuin Rein Raud olisi maanpetturi. Entinen karriäärikommunisti sen sijaan vakuutti tekevänsä kaikkensa, ettei Viron pettäminen olisi mahdollista. Sepä sinänsä oivallista, mutta tuskin Rein Raud koskaan ryhtyy myyräntyöhön, saati Kaplinski.
Rein Raud vain haluaisi ettei myyräntyö ulottuisi laillisuuteen tai inhimillisyyteen. Kaplinski toivoisi lisäksi, että yhteiskunta ottaisi huomioon ekologiset näkökohdat ja kulttuurien moninaisuuden.
Jopa Viron kulttuurilehdistä voi löytää vihjeitä, jotka samastavat älymystön jäsenyyden vasemmistolaisuuteen ja petturuuteen, aivan kuin nämäkin käsitteet olisivat synonyymejä. En ole samaa mieltä. On tilanteita joissa kotimaan pettäminen on juuri sitä, ettei sitä petä.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten nykyiset hyvän koulutuksen saaneet oikeisto-liberaalit suhtautuvat Heinrich ja Thomas Mannin, Ludwig Rennin, Erich Maria Remarquen, Kurt Weillin ja Marlene Dietrichin, Walter Gropiusin tai Willy Brandtin maanpetturuuteen. (Tosin nämä suurmiehet ja -naiset eivät olleet poikkiteloin Yhdysvaltoihin nähden.) Entä niiden kulttuuri-ihmisten uskollisuuteen, jotka olivat natsien palveluksessa. (Jotkut heistä kirjoittivat amerikkalaisvastaista roskaa ja marsseja kuten "Pommeja Englantiin".)
Ei nyky-Virossa mitään natsismiin viittaavaa tietenkään ole, mutta mustavalkoinen ajattelu ja mustavalkoiset valinnat käyvät yhä uhkaavammiksi. Sivistyneistön oikeutta ja velvollisuutta pohtia asioita epäillään kaiken aikaa. Suuri osa Viron lehdistöä ja politiikkaa tarjoaa kaikille ja kaikkeen pakkovalintaa: joko tämä tai tuo, joko puolesta tai vastaan, joko Postimees tai Päevaleht. Ei ole mahdollista valita kummastakin niiden parasta puolta.
Ei ole älykästä keskustelua, ei arvojen punnintaa, ei vivahteita, ei pro et contra. Ei ole yhteistyötä vaan armoton vastakkainasettelu sekä politiikassa, historiankirjoituksessa, mutta usein myös kansallisissa asioissa.
Se juuri osoittaa, että älymystöllä on taas velvollisuus nousta puolustamaan henkistä vapautta ja moniarvoista ajattelua. Tai se ei enää ole älymystö, korkeintaan "hyvällä ammattitaidolla varustettu työvoima". Kaikki valtaa hamuavat ovat kautta aikojen halunneet nujertaa älymystön juuri siksi. Onneksi se ei ole onnistunut.
Kirjoittaja on virolainen kielitieteilijä.