Kirjoittaja on virolainen politiikan-toimittaja.
Viron historian ensimmäisistä EU-vaaleista tuli odotetusti protestivaalit nykyistä hallitusrintamaa vastaan. Protesti muodostui kuitenkin erityisen kärjekkääksi; kahdesta hallituspuolueesta ei selvinnyt EU-parlamentin kuuden edustajan joukkoon yhtään ehdokasta ja reformipuolueestakin vain yksi, riigikogun (eduskunnan) varapuhemies Toomas Savi.
Pienin oppositiopuolue, sosiaalidemokraatit kahmaisi puolestaan edustajapaikoista puolet eli kolme. Loput kaksi menivät keskustapuolueelle ja isänmaaliitolle.
Yksi ainoa ehdokas, entinen ulkoministeri, sosiaalidemokraatti Toomas Hendrik Ilves sai kolmanneksen kaikista annetuista äänistä - 76 000 eli toistakymmentä tuhatta ääntä enemmän kuin kolmen hallituspuolueen kaikki edustajat yhteensä! Hän veti äänisaalillaan parlamenttiin kaksi muutakin sosiaalidemokraattia - entisen Viron television Brysselin kirjeenvaihtajan Marianne Mikon ja puolueen puheenjohtajan Ivari Padarin. Murskaavampaa voittoa tuskin olisi voinut kuvitella.
Kolmen keskustasta oikealle jäävän puolueen hallituskoalition vuoden ja kahden kuukauden pituinen taival on ollut jatkuvaa alamäkeä.
Viime syksynä hallitusrintama oli jo kerran hajota, kun selvästi sosiaalisinta politiikkaa ajava maalaisväestön puolue kansanliitto vastusti kumppanien ehdottamaa veroreformia, jolla jo tänä vuonna olisi 26 prosentin yksityistä tuloveroa laskettu kahden prosenttiyksikön verran. Sittemmin kansanliitto suostui kuitenkin veropakettiin, jolla on tarkoitus laskea tuloveroa vuoteen 2008 mennessä jopa 20 prosenttiin. Näillä ehdoilla budjetti valmistui ja hallitus jatkoi näennäisen yhtenäisenä.
Tänä vuonna vastakkainasettelu on kuitenkin kärjistynyt myös kahden muun osapuolen, respublica- ja reformipuolueen välillä. Respublica on pääministeri Juhan Partsin johdolla alkanut yhä selvemmin kallistua oikeistopopulismiin, luopuen samalla monista uuden poliittisen etiikan periaatteista, jotka auttoivat puolueen viime keväänä valtaan.
Reformipuoluetta ja kansanliittoa ovat vihastuttaneet myös respublican yritykset omia itselleen muiden puolueiden poliittisia saavutuksia kuten reformipuolueen ehdottaman äidinpalkkajärjestelmän sekä kansanliiton muutama vuosi sitten toteuttaman sähkövoimaloiden ulkomaalaisille omistajille myynnin vastaisen kampanjan tuloksia. Näinollen hallituspuolueet menivat EU-vaaleihin hyvin eripuraisina ja toinen toistaan haukkuen.
Muuten Toomas Hendrik Ilveksen ensimmäinen sanoma vaalitulosten julkistamisen jälkeen nykyiselle hallitukselle oli kehotus siirtyä syrjään.
Hallituspuolue respublica päätti myös voittaa EU-vaaleissa ääniä tuomalla ehdokaslistalleen kansainvälisen valokuvamallin Carmen Kassin, joka oli tähän saakka ollut ei vain kaukana politiikasta vaan myös vuosia etäällä koko Virosta. Sen lisäksi puolue panosti nuoreen Urmas Reinsaluun, joka on entinen presidentti Lennart Meren läheinen avustaja ja toimi nyt riigikogun perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.
Hän kolmen muun alle 30-vuotiaan miespuolisen respublica-poliitikon kanssa esiintyi viime kevään vaalikampanjassa "lahjomattomien" ryhmänä, jota on alettu kutsua myös "poikabändiksi". Reaalipoliitikkoina he ovat yhdessä pääministeri Juhan Partsin kanssa esiintyneet vallantavoittelijoina romuttaen kaikki viime vuonna antamansa korkealentoiset vaalilupaukset.
Hallituspuolueiden kehnoon tulokseen vaikutti myös se, että reformipuolueen puheenjohtajana suosittu entinen pääministeri Siim Kallas joutui lähtemään EU-komissaariksi. Ulkoministeri Kristiina Ojuland puolestaan kilpailee Euroopan neuvoston pääsihteerin paikasta eikä ollut sen takia ehdolla.
Sosiaalidemokraattien maanvyörymävoittoa kasvatti myös tähänastisen suurimman oppositiopuolueen keskustan hajaannus.
Jo viime vuonna EU-kansanäänestyksen alla riitaantunut parlamentin keskustaryhmä hajosi keväällä sen jälkeen, kun puoluehallitus oli heittänyt puolueen kahdeksan silmäätekevää jäsentä, enimmäkseen entisiä ministereitä, tottelemattomuuden vuoksi puolueesta ulos. He muodostivat sosiaaliliberaalien ryhmän eivätkä asettuneet EU-vaaleissa lainkaan ehdolle. Keskusta menetti sillä todennäköisesti toisen edustajapaikkansa sosiaalidemokraateille, ainoana pääsi EU-parlamenttiin puolueen perustajiin kuuluva Siiri Oviir.
Viron EU-vaaleissa korostuivat myös henkilöt puolueiden kustannuksella. Esimerkiski isänmaaliiton menestyksen takana oli suuresti ansioituneen Tunne Kelamin pitkä elämäntyö Viron länsisuhteiden uranuurtajana.
Samoin Toomas Hendrik Ilvestä on pidetty Viron hyvin kansainvälisten suhteiden yhtenä pääarkkitehtinä entisen presidentin Lennart Meren rinnalla.
Vaalitulos osoitti myös virolaisten enemmistön kyllästyneen yksioikoiseen taloudelliseen liberalismiin ja tavoittelevan tähänastista sosiaalisempaa politiikkaa, joka on omaksuttu Euroopan unionissa ja jota ainoana vaalikampanjassa selvästi tarjosivat Ilves ja muut sosiaalidemokraatit. Heidän vaalimenestystään tuki myös Viron ammattiyhdistystoiminnan viimeaikainen piristyminen, ovathan keskeisten ammattiliittojen johdossakin demarit.
Vaalikampanja, jossa varsinkin hallituspuolueet ja keskusta käyttivät runsaasti rahaa ulko- ja televisiomainontaan, näytti vaikuttaneen valitsijoihin päinvastoin kuin toivottiin.
Äänestäjät tympääntyivät aivopesuun ja monet heistä jättivät kokonaan äänestämättä - jäihän vaali-innostus ennätyksellisen alhaiseksi, alle 27 prosentin.
Toiset taas antoivat äänensä varmoille ehdokkaille kuten Ilvekselle, josta he tiesivät, että hän pärjää Euroopan ympyröissä eikä tuota Virolle kiusallisia tilanteita tai huonoa mainetta.