Sähkön hinta: Oulun Energia tuottaa ko­va­hin­tais­ta virtaa

Liiga: Ilves rökitti Kärpät Rak­si­las­sa

Kolumni

Viron ul­ko­po­li­tiik­ka on koe­tuk­sel­la – moni pe­rään­kuu­lut­taa sel­kei­tä ta­voit­tei­ta ja suuria pää­mää­riä

Viron kansa valitsee uuden parlamentin ensi sunnuntaina. Ulkopolitiikka ei ole ollut tällä kertaa tärkeä vaaliteema eikä siihen ole odotettavissa suuria muutoksia.

-

Viron kansa valitsee uuden parlamentin ensi sunnuntaina. Ulkopolitiikka ei ole ollut tällä kertaa tärkeä vaaliteema eikä siihen ole odotettavissa suuria muutoksia. Tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin tyyni tai valoisa.

Tuleva hallitus joutuu tekemään töitä sen eteen, että viime vuosikymmenten aikana maata hyvin palvellut linja voidaan säilyttää. Sitä horjutetaan sekä sisältä että ulkoa.

Eräs kokenut diplomaatti kuvaili minulle kansainvälisen politiikan kentän olevan hyvin valaistu silloin, kun yhteiset säännöt ja instituutiot ovat vahvoja. Viime vuosina on tullut hämärää.

Parikymmentä vuotta sitten, kun Viro oli matkalla EU:hun ja Natoon, oli tie selkeä, piti vain jaksaa juosta ja osata ylittää joitakin itänaapurin asettamia häijyjä esteitä.

Nykyään virolaisessa keskustelussa kuuluu sen ajan kaipuu. Moni peräänkuuluttaa ulkopolitiikkaan selkeitä tavoitteita ja suuria päämääriä. Pimenevässä ja muuttuvassa maastossa on kuitenkin kova haaste jo se, että pysytään hengissä, ei eksytä eikä kadoteta ystäviä.

Näissä oloissa on kenties ymmärrettävää, että ulkopoliittinen keskustelu on vaalien alla keskittynyt ahtaasti puolustukseen. Toisin kuin edellisten vaalien alla, Venäjästä ei ole tällä kertaa paljoa puhuttu, mutta virolaisille on sanomattakin selvää, että uhka on säilynyt.

Naton edellyttämää puolustusbudjettia, kahta prosenttia kansantuotteesta, ei kyseenalaista yksikään puolue. Keskustelua on käyty lähinnä siitä, pitäisikö sitä vielä nostaa ja kuinka paljon. Korkeinta lukua, 2,6 prosenttia, lupaa populistinen kansalliskonservatiivinen puolue EKRE, tosin kertomatta uskottavasti, mistä lisärahoitus otettaisiin.

Mikään kansallisen puolustusbudjetin taso ei silti yksin riitä takaamaan Viron turvallisuutta. Niinpä keskusteluissa on noussut esiin myös kaksi muuta elintärkeää kysymystä: ensiksi liittolaissuhteiden ja läntisten järjestöjen, etupäässä Naton ja EU:n kestävyys, ja toiseksi koko sääntöperustaisen kansainvälisen järjestyksen kohtalo.

Avoin poliittinen keskustelu näistä asioista on kuitenkin vaikeaa. Epävarmuus USA:n sitoutumisesta Eurooppaan kalvaa mieliä, mutta tarve säilyttää vahvat transatlanttiset suhteet vaimentaa kriittistä keskustelua. Poliitikkojen puheet suhteiden lujuudesta kuulostavat monesti toiveajattelulta; vaihtoehtona tuntuu olevan lähinnä epätoivo.

Viro on mukana vahvistamassa Euroopan kykyä huolehtia omasta turvallisuudesta muun muassa EU:n kautta, mutta edistys tällä saralla on hidasta. EU:n tulevaisuutta ja toimintakykyä varjostaa populismin nousu, jota Virossa edustaa kolmanneksi suurimman puolueen asemaan noussut EKRE.

Läntisten yhteiskuntien sisäiset heikkoudet, joita populismin nousu heijastaa ja voimistaa, luovat puolestaan haavoittuvuutta Venäjän toimille, kuten vaalihäirinnälle ja valeuutisille. Virolaisessa keskustelussa kuuluu monien muiden länsimaiden tapaan taipumus korostaa ahtaasti kansallista etua ja kyseenalaistaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä.

EU:n ja Naton säilyminen toimintakykyisinä vaatii siis uudenlaista ponnistelua. Sen lisäksi ovat horjumassa maailmanlaajuiset instituutiot ja normit. Tässäkin isoin epävarmuutta aiheuttava tekijä on USA:n haluttomuus pysyä kansainvälisen järjestyksen ylläpitäjän roolissa.

Viron ulkopolitiikan linjauksissa painotetaan arvoihin ja sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen säilyttämisen tärkeyttä.

Niin Virossa kuin koko Euroopassa kaivataan selkeämpää käsitystä siitä, mitä tämän asian eteen voidaan tehdä. Euroopan on sopeuduttava tilanteeseen, jossa USA on vetäytymässä monista aiemmista sitoumuksistaan esimerkiksi kauppa- tai ilmastopolitiikassa.

Baltian maat eivät haluaisi koskaan joutua valitsemaan Euroopan ja USA:n välillä. Kauppapolitiikka on kuitenkin esimerkki tilanteesta, jossa Viro sitoutuu EU:n politiikkaan vapaakaupan ja Euroopan markkinoiden puolustamiseksi – USA:n toimia vastaan.

Vaikka viime vuosina on alettu puhua maailmanjärjestyksen säilymisestä, käytännössä läntisen yhteisön säilyminen ja sen kautta toimiminen on Virolle selvästi tärkeämpää kuin ulkopolitiikan globaali ulottuvuus.

Viro käy parhaillaan kampanjaa YK:n turvaneuvoston vaihtuvan jäsenen paikasta, mutta maan poliittinen eliitti ei ole yksimielinen tämän panostuksen mielekkyydestä. Projektiin ryhtymistä ovat arvostelleet muun muassa entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves ja entinen pääministeri Mart Laar.

Kansainvälisen järjestyksen perustana toimii kuitenkin edelleen YK, joka on monesti tehoton ja turhauttava, mutta samalla keskeinen areena, jolla maailman valtiot yrittävät ratkoa konfliktejaan ja yhteisiä ongelmiaan. Ehkäpä YK-kampanja on hyödyksi, kun Viro yrittää pysyä perillä siitä, miten maailma on muuttumassa ja keksiä, miten siihen voidaan itse vaikuttaa.

Kristi Raik on Viron Ulkopoliittisen instituutin johtaja.