Tänä viikonloppuna Tallinnan laululavan täyttävät kymmenet tuhannet laulajat. Kansallishenki elää raikkaalla tavalla. Viron politiikassa asemia on saanut myös tunkkainen kansallismielinen ajattelu. Se tuskin on maalle hyväksi.
Viron lähihistorian muistettavin vaihe oli ”laulava vallankumous”. Sitä elettiin 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Tuossa rauhanomaisessa kansannousussa Viro kamppaili itsensä vapaaksi Moskovan vallan alta.
Myös synkimpien neuvostovuosien aikaan virolaiset kannattelivat uskoa tulevaisuuteen laululla. Tärkeässä osassa olivat valtakunnalliset laulujuhlat.
Tänä viikonloppuna Tallinnassa juhlistetaan tapahtuman 150-vuotista historiaa. Se, missä laulujuhlat on näyttänyt maailmalle esimerkkiä, on kansallistunteen nosto terveellä tavalla. Laulu ja tanssi ovat yhdistäneet virolaisia keskenään ja yhdistäneet heitä muuhun maailmaan.
Sama henki näkyi myös siinä, millaisen tien itsenäinen uusi Viro valitsi. Maa luotti itseensä ja uskalsi avata ovet ulkomaailmaan.
Viro pyrki niin pian kuin mahdollista Euroopan neuvoston, Euroopan unionin ja Naton jäseneksi. Kahleensa katkaissut valtio halusi liittyä vapaiden maiden arvoyhteisöihin.
Sananvapautta mitattaessa Viron on neuvostovallan alta selvinneiden maiden priimus. Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuoreimmassa vertailussa Viron lehdistön vapaus on maailman 11. vahvin.
Viime kuukausina Virosta on kuitenkin kuulunut uutisia, joiden vuoksi voi kysyä, yritetäänkö maata kääntää Puolan ja Unkarin tielle. Maan sisäpolitiikassa ovat vahvistuneet ajatukset, joiden mukaan esimerkiksi lehdistön kirjoittelua pitää voida ohjailla poliittisesti.
Muutos liittyy oikeistopopulistisen Ekre-puolueen vahvistumiseen. Kevään vaalien jälkeen se nousi hallituksen kakkospuolueeksi.
Ekre on syyttänyt virolaisia lehtiä ajojahdista. Syytöksiä kiihdytti muun muassa tapaus, jossa lehdet kertoivat yhden Ekren ministerin perheväkivaltaepäilystä.
Kamppailuun lehdistönvapaudesta osallistui keväällä myös Viron presidentti Kersti Kaljulaid. Uuden hallituksen virkaanastumistilaisuudessa hänen puserossaan luki ”Sana on vapaa”.
Samoin Virossa on voimistunut EU:n vastainen retoriikka, pelottelu turvapaikanhakijoilla ja muslimitulvalla, ja jopa juutalaisvastaisuus on nostanut päätään. EU:n maittaiset turvapaikanhakijakiintiöt hallitus torjuu kokonaan.
Ilmastopolitiikassa Viro on nyt jarruttelija. Kesäkuun EU-huippukokouksessa Puolan, Unkarin ja Tshekin ohella Viro vastusti EU:n tavoitetta hiilineutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä – tavoitetta, jonka kunnianhimon taso on hyvin matala.
Joka kuudes virolainen äänestäjä antoi vaaleissa tukensa Ekrelle. Tällä mandaatilla puolue pyrkii nyt kääntämään Viron tien kohti tunkkaista kansallismielisyyttä. Se on kaukana siitä raikkaasta avoimuuden hengestä, joka on ollut Viron kannalta menestyksekäs ja joka tänä viikonloppunakin elää Tallinnan laululavalla.
Keskustapuoluelainen pääministeri Jüri Ratas ei ole käännettä estänyt. Taustalla on puhdas valtapolitiikka. Hän tarvitsee Ekren tuen pitääkseen hallituksensa pystyssä.