Viron presidentinvaalien seuraava kierros pidetään 24. syyskuuta, kun 250 valitsijamiestä ja 101 kansanedustajaa kokoontuvat Tallinnassa. Ehdokkaat kilpailevat nyt siitä, kuka onnistuu esiintymään puoluerajat ylittävänä koko kansan presidenttinä.
Poliittisen eliitin ja kansan välinen juopa on viime vuosina huolestuttavasti kasvanut koko Euroopassa. Se näkyy muun muassa populististen puolueiden nousuna. Myös Iso-Britannian Brexit-äänestyksen taustalla on ihmisten kokema vaikutusmahdollisuuksien puuttuminen ja houkutus kääntyä kansanomaisten, tunteisiin vetoavien hahmojen puoleen.
Viron presidentinvaaleista on tullut omanlaisensa protestivaalit. Virossa presidentti yritetään ensisijaisesti valita parlamentissa, mutta maan parlamentti eli Riigikogu ei onnistunut tehtävässä – kuten on käynyt myös aiemmissa presidentinvaaleissa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Valinta siirtyi valitsijamiesraadille.
Puolueiden juonittelu vaalien alla viesti yhteistyökyvyn ja johtajuuden puutteesta. Hallitusta johtava Reformipuolue epäonnistui pitämään edes oman puolueen rivit koossa, puhumattakaan laajemman konsensuksen rakentamisesta. Puolueen viralliseksi ehdokkaaksi valittiin elokuun alussa Siim Kallas, joka on maan kokeneimpia poliitikkoja. Kallas on menestynyt joka järjestelmässä aina Neuvosto-Virosta EU-komissioon. Hän olisi varmasti kyvykäs presidentti, mutta juuri pitkä kokemus politiikassa vähentää hänen suosiotaan.
Reformipuolueen ehdokkaaksi pyrki myös Marina Kaljurand, joka ei kuulu puolueeseen, mutta nousi sen tuella ulkoministeriksi viime vuoden heinäkuussa. Kaljurand ei ole peitellyt pettymystään puolueen toimintatapoihin vaaliprosessissa.
Kansa haluaisi protestoida puolueiden valtaa ja juonittelua vastaan. Moni on vaatinut siirtymistä suoraan vaalitapaan. Viron poliittinen järjestelmä on kuitenkin luotu tarkoituksella vahvasti parlamenttivaltaiseksi. Nuorissa demokratioissa presidenttivaltainen järjestelmä johtaa herkästi vaikeuksiin demokratian vakiintumisessa. Suora vaalitapa sopisi huonosti yhteen presidentin valtaoikeuksien kanssa, jotka ovat Virossa vielä rajatummat kuin Suomessa.
Protestiääniä kuuluu myös valtaapitävää presidenttiä vastaan. Toomas Hendrik Ilves on ollut kansainvälisesti näkyvä ja arvostettu Viron ääni maailmalla, mutta Virossa häntä pidetään etäisenä ja ylimielisenä. Moni kaipaa Ilvekselle seuraajaa, joka puhuttelisi kansaa ja ottaisi kantaa arkisiin huoliin. Populismille on tilausta.
Kaljurand puolestaan nousi protestoimaan kokemaansa huonoa kohtelua vastaan. Hän yrittää nyt asemoitua puolueiden yläpuolelle korostaen kansakunnan eheyttä. Hänelle on eduksi se, ettei hän kuulu yhteenkään poliittiseen puolueeseen eikä ole ryvettynyt skandaaleissa kuten Kallas. Hän on Ilveksen tavoin kansainvälisesti kokenut, mutta vaikuttaa maanläheiseltä.
Änkyräkansallismieliset protestoivat Kaljurannan venäläistaustaa vastaan. Kaljurannan äiti on vironvenäläinen, joten hän puhuu sujuvasti sekä viroa että venäjää. Oikeistopopulistinen puolue EKRE vaati häntä esittämään julkisesti syntymätodistuksensa, minkä hän myös teki todistaakseen, että on syntynyt Virossa. EKREn presidenttiehdokas Mart Helme edustaa maahanmuuttovastaista, arvokonservatiivista linjaa, jolla on jonkin verran kannatusta valitsijamiesten keskuudessa.
Suurelle osalle virolaisista Kaljurannan osittainen etninen venäläisyys ei kuitenkaan ole ongelma. Hän pystyy esiintymään kansakunnan yhtenäisyyttä luovana hahmona myös etnisten rajojen yli. Sille on Virossa tarvetta.
Melko suosittu ehdokas on myös Keskustapuolueen nouseva tähti Mailis Reps, joka voitti Viron politiikan dinosauruksen Edgar Savisaaren puolueen sisäisessä äänestyksessä. Reps on tehnyt hyvän kampanjan, mutta kuuluminen Keskustapuolueeseen on Viron politiikassa melkoinen rasite. Savisaaren Venäjä-kytkökset ja autoritaarinen johtamistapa ovat tehneet hänestä ja koko puolueesta monien virolaisten silmissä epäluotettavan.
Vaalijärjestelmän monimutkaisuus luo mahdollisuuksia yllättäville käänteille. Kaljurand, Kallas ja Reps ovat todennäköisimpiä nimiä, joiden joukosta nousee kaksi ehdokasta vaalien viimeiseen vaiheeseen. Kansan parissa suosituin ehdokas on pitkään ollut Kaljurand. Hänen kannatuksessaan on populismille tyypillistä poliittisen eliitin vastaisuutta, vaikka hän ei edusta Euroopan populistipuolueiden yleisiä kantoja kuten muukalaisvihaa tai EU-vastaisuutta.
Toistaiseksi Viron politiikka on suhteellisen vakaata verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Presidentinvaalit ovat kuitenkin tuoneet uusia jännitteitä Viron poliittiselle kartalle. Uusi presidentti, kuka tahansa tuleekin valituksi, ei pysty juurikaan puuttumaan kansan parissa koettujen tyytymättömyyden ja eliitinvastaisuuden syihin.
Kirjoittaja Kristi Raik on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.
Kolumni