Äkillinen hallituskriisi kertoo ennen muuta Viron poliittisten olojen vakiintumattomuudesta. Edessä voi olla pitkäaikainen epävakaus.
Kun Juhan Partsin vetämä uusi hallitus aloitti Virossa huhtikuussa, moni ennusti sen eteen myrskyisiä aikoja, eikä aivan syyttä. Vain noin puoli vuotta ehti kestää, ennen kuin vakava hallituskriisi nousi kuin tyhjästä.
Muodollisesti taustalla olivat uuden budjetin valmisteluun liittyvät syyt. Kolmen puolueen hallituskoalition pienin jäsen, keskustavasemmistolainen Kansanliitto hyppäsi maanantaina yhteisestä kelkasta ja alkoi esittää omia, tuloveron alentamiseen ja vanhempainrahaan liittyviä ehtojaan. Muut hallituskumppanit oikealla, Juhan Partsin vetämä Res Publica ja Reformipuolue, eivät antaneet joustovaraa ja kriisi oli valmis.
Kansanliiton ja sen myötä nykyisen hallituspohjan kohtalon on määrä varmistua tänään keskiviikkona. Muiden kumppanien mielestä puolueen pitäisi kokonaan luopua vaatimuksistaan.
Vaihtoehtoina tälle on vähemmistöhallitus tai pienen Isänmaaliiton tulo mukaan Kansanliiton tilalle. Periaatteessa Viron poliittiset voimasuhteet antaisivat tässä tilanteessa myöten uusjaolle aina pääministerin ja valtapuolueen vaihdosta myöten, onhan pääoppositiopuolue Keskusta yhtä suuri kuin Res Publica. Mutta tämä edellyttäisi muilta puolueilta Partsin hylkäämistä, eikä se näytä todennäköiseltä, vaikka äkkikäänteet eivät Viron politiikalle vieraita olekaan.
Oleellista nykytilanteessa on, että kaikissa asetelmissa Partsin oma asema heikkenee.
Jos Kansanliitto vielä palaa takaisin, on nykykokoonpano kuitenkin osoittanut haurautensa. Jos Isänmaaliitto tulee sen tilalle, parlamentaarinen enemmistö on hyvin niukka, ja vähemmistöhallitus olisi tosiasiallisesti halvautunut ja muiden armoilla.
Jatkuvuuden avain on nyt Res Publican ja Reformipuolueen yhteistyössä. Sen pitäessä, ja Isänmaaliiton avulla, Viron politiikka voi ryhmittyä hyvin perinteisen jaon mukaan: oikeisto yhtäällä, keskusta-vasemmisto toisaalla. Tämän hallituksen linjaan sopisivat nyt kiistellyt uudistukset, kuten tuloveron alennus ja vanhempainrahan jako suoraan palkan perusteella.
Hallituksen ja opposition nahistelu kuuluu politiikkaan, mutta ongelmana on, että Parts puolueineen on lähes tyystin kokematon poliittisesti.
Hän nousi valtaan tyhjästä polkaistun uuden puolueen johdossa jakaen populistisia lupauksia, ja ministeritkin tulivat politiikan ulkopuolelta. Oikeusministeri kärähti lähes saman tien rajuista ylinopeuksista, ja valtiovarainministeriä epäiltiin veronkierrosta. Tällainen ei suoranaisesti vastaa lupauksia politiikan puhdistamisesta. Saavutusten puolelle Parts voi laskea kyllä-äänten tyylipuhtaan voiton maan EU-kansanäänestyksessä.
Viron politiikan suuret asiat, jäsenyydet EU:ssa ja Natossa ovat toteutumassa aikataulun mukaan. Näihin verrattuna sisäpoliittiset kuohunnat ovat toisarvoisia, mutta eivät suinkaan merkityksettömiä. Politiikan normaalit haasteet, kuten budjetin laadinta, heiluttavat hallitusta, ja vaaleihin on vielä kolme ja puoli vuotta.
Ratkaisijan paikalla on Reformipuolue ja sen johtaja, entinen pääministeri Siim Kallas, joka ei istu edes hallituksessa. Sen vallassa on päättää, jatkaako Res Publica päähallituspuolueena vai työnnetäänkö se sinne mistä tulikin, ulkopuoliseksi. Jokerina pelissä on vielä presidentti Arnold Rüütel, joka on ideologisesti aivan eri linjoilla kuin maan pääministeri.