Viron historian kiisteltyihin teemoihin kuuluvat toista maailmansotaa edeltäneet vuodet ja neuvostomie-hitykseen johtaneet tapah-tumat. Suomalaistutkijan tulkinnat Viron johtajien toimista noina vuosina osuvat arkaan kohtaan.
Parisataa lukijakommenttia yhdestä jutusta yhdessä päivässä on virolaisessa Postimees-lehdessä harvinaista. Sellaiseen lukuun päästiin viime viikolla, kun lehden verkkoversion lukijat kommentoivat suomalaistutkija Martti Turtolan tulkintoja Viron historiasta. Osassa kommentteja Turtolaa tuettiin, toisissa hänet arvioitiin muun muassa Kremlin kätyriksi ja mielisairaaksi.
Turtola on tullut aiemminkin tutuksi virolaisille vallitsevien totuuksien ravistelijana. Viisi vuotta sitten hän teki kriittisiä väitteitä sisältävän kirjan Viron historian suuriin nimiin kuuluvasta presidentti Konstantin Pätsistä. Nyt ilmestyneessä kirjassa käsittelyssä on Pätsin aikalainen ja tukimies, legendaarinen kenraali Johan Laidoner.
Turtolan mukaan kaksikko teki Virolle kohtalokkaita virheratkaisuja, osin naiiviuttaan, osin suojellakseen myös omaa valtaansa ja jopa omaisuuttaan. Turtola tiivistää sanomansa arvioon, jonka mukaan Viron valtiojohto - "sen monivuotinen diktaattori" Päts ja hänen kumppaninsa Viron ylipäällikkö Johan Laidoner - "johti maansa kylmän rauhallisesti liittosuhteeseen Stalinin johtaman Neuvostoliiton kanssa" siitä koituneine seuraamuksineen.
Näkemys on Virossa monta kertaluokkaa kuohuttavampi kuin vaikkapa meillä esitetyt väitteet marsalkka Mannerheimin sukupuolielämästä ja hänen korsetistaan.
Turtola esittää virolaisia ärsyttäviä muitakin väitteitä. Näihin kuuluu muun muassa se näkemys, että Pätsin vuoden 1934 tekemää vallankaappausta seuranneet vuodet eivät olleet mitään lempeää "rajoitetun demokratian aikaa" vaan että Viron johtokaksikko hallinnoi maata autoritaarisin ottein.
Turtola myös tyrmää väitteen, jonka mukaan Suomi olisi pettänyt Viron, kun se ei antanut tälle apua syksyllä 1939. Tutkijan mukaan Suomeen oli tuolloin jo tihkunut tietoja, joiden mukaan Viron johto oli alkanut nojata Moskovan suuntaan.
Ei ole yllättävää, että tällaiset väitteet repivät Virossa mieliä. Päts ja Laidoner ovat olleet jalustalla, joka virolaisten silmissä kasvoi vankaksi jo neuvostomiehityksen vuosina - ja ehkä juuri miehityksen vuoksi. Kumpaakin on pidetty kansansa parasta ajatelleina marttyyreinä eikä pettureina, sillä sekä Päts että Laidoner kuolivat neuvostoliittolaisella vankileireillä.
Lähtökohtaisesti ei pidä ajatella, että Virossa tähän asti vallinnut käsitys Pätsin ja Laidonerin kaudesta olisi ollut oikea tai edes tarkin. Historian "virallisten totuuksien" kyseenalaistaminen on myös suorastaan tutkijoiden velvollisuus. Todistustaakka jää niille, jotka esittävät uusia tulkintoja. Nyt se on Turtolalla.
Moni virolainen historioitsija lukee sujuvasti suomea, joten asiantuntijakommentteja Turtolan väitteiden tueksi tai niitä vastaan tullaan lähiaikoina epäilemättä kuulemaan paljon, ainakin viimeistään toukokuussa, kun kirja julkaistaan Virossa. Sopii toivoa, että keskustelusta tulee asiallinen. Viron historiantutkijoiden joukossa on riittävästi kykyä ja taitoa, jotta Turtolan väitteet tulevat tarkasti punnituiksi.
Keskustelun tavoitteen pitää olla siinä, että päästään mahdollisimman lähelle totuutta, vaikka se raatelisikin mieliä. Se koskee yhtä lailla Viron kuin Suomenkin menneisyyttä ja maiden historian merkkihahmoja.