Presidentin valinnasta on Virossa tehty arvoton näytelmä. Erikoinen valintatapa on antanut puolueille tilaisuuden peliin, josta demokratian ihanteet ovat kaukana.
Viron uuden presidentin valinta on lähtenyt etenemään kummallisen ennalta laaditun käsikirjoituksen mukaisesti. Parlamentin ensimmäisessä äänestyksessä maanantaina ei ratkaisua syntynyt, eikä tällä menolla synny myöskään toisessa äänestyksessä tänään tiistaina. Sen jälkeen asia siirtyy vajaan kuukauden päästä kokoontuvien valitsijamiesten käsiin.
Presidentin valintatapa on jo itsessään erikoinen, eikä se anna missään vaiheessa kansalle tilaisuutta sanoa mielipidettään edes välillisesti.
Kun Suomessa aikanaan valittiin presidentti valitsijamiesten avulla, heidänkin äänistään käytiin kovaa kauppaa ja kilpailua viimeistään sitten, kun oma ehdokas oli pudonnut pois pelistä. Presidentiksi saattoi päätyä periaatteessa kuka tahansa musta hevonen, mutta valitsijamiehet oli sentään valittu vaaleilla ja he olivat tuossa vaiheessa ilmoittaneet ehdokkaansa.
Virossa sen sijaan presidentin valinta siirtyy parlamentin jälkeen valitsijakokoukselle, jossa ovat mukana parlamentin jäsenet ja yksi edustaja kaikista 227 kunnasta. Kansan mielipiteellä ei ole tässä prosessissa mitään merkitystä.
Tämä on jo sinänsä ongelmallista demokratian kannalta. Mutta maanantaina todistettiin, että valintatapa avaa puolueille mahdollisuuden halventaa demokratiaa oikein urakalla.
Keskusta ja Kansanliitto jäivät kokonaan pois maanantain äänestyksestä, millä varmistettiin, että parlamentin varapuhemiehen Ene Ergman oli mahdotonta saada tarvittavaa kahta kolmasosaa äänistä. Kukaan näiden kahden puolueen edustaja ei näin voinut livetä riveistä. Kaiken huippu on, että pelkona oli äänten ostaminen isolla rahalla.
Tiistaina saman on määrä toistua Toomas Hendrik Ilveksen kohdalla, ja sen jälkeen edessä on valitsijakokous. Siellä Keskusta ja Kansanliitto laskevat saavansa tarpeeksi ääniä nykyisen presidentin, 78-vuotiaan Arnold Rüütelin taakse.
Taktikointi äänestyksestä pois jäämällä on suomeksi sanottuna ala-arvoista käytöstä. Tosin se on linjassa Viron presidenttipelin muiden tapahtumien kanssa. Lokaa on heitetty paljon ja urakalla, ja sitä jatkuu ainakin lopulliseen valintaan asti.
Viron sisäpolitiikka on vuodesta toiseen ollut poukkoilevaa ja epävakaista. Sitä on tavattu selittää maan uuden demokratian nuoruudella, mutta jossain vaiheessa myös poliitikoilta pitäisi voida odottaa aikuismaista käytöstä.
Kun presidentin valintatapa on mikä on, se suorastaan pakottaa puolueet etsimään keskinäisiä liittoutumia. Tapahtuipa valinta parlamentissa tai valitsijakokouksessa, todellinen ratkaisu tehdään kabineteissa. Siltikään kaikkea arvokkuutta ei tarvitsisi heittää nurkkaan.
Demokratian toteuttaminen edellyttää demokratian muotojen kunnioitusta. Vaikka Viron presidentin poliittinen asema on heikko, hän on kuitenkin nuoren ja pienen valtion kansainvälinen keulakuva. Kuka tahansa valitaankin, arvovallan tavoittelu on vaikeaa, jos valintatapa on ollut silkka poliittinen farssi.
Viron parlamentin puolueilla olisi vielä tilaisuus paikata vahinkoa siten, että kaikki edes ovat äänestämässä maan presidentistä. Niin tuskin tapahtuu, vaan edessä todennäköisimmin on maanantaisen näytelmän uusinta, mutta ei suinkaan yleisön pyynnöstä. Virolaisten puolueiden oman käytöksen vuoksi presidentin nykyinen valintatapa on muuttunut maan demokratialle vahingolliseksi.