Eduskunnassa uhkasi syntyä perustuslaillinen kriisi niin sanotun juhannuspommin jälkiseurauksena loppukesällä 1979. Presidentti Urho Kekkosen haukkuma eduskunnan tuolloinen puhemies ja keskustapuolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen suunnitteli vakavissaan pitävänsä asiasta puheen eduskunnalle puhemiehen korokkeelta, paljasti valtiotieteen tohtori Tytti Isohookana-Asunmaa (kesk.) tiistaina pidetyssä seminaarissa keskusta ja kansanvallan kohtalonhetket.
Virolaisen puheaie on pysynyt tähän asti täysin piilossa. Paljastus siitä sisältyy myös Isohookana-Asunmaan kirjoittamaan keskustan historian viidenteen osaan, joka ilmestyy ensi viikolla.
Sekä Virolainen itse että hänestä kirjoittaneet ovat sivuuttaneet puhekaavailun. Virolaisen yhdessä kirjassa on vain yksi viittaus, jonka mukaan juhannuspommista uhkasi tulla perustuslaillinen kiista.
Mikäli Virolainen olisi pitänyt puheensa, se olisi ollut ennennäkemätöntä. Täysistuntoja johtava puhemies puhuu vain valtiopäivien avajaisissa ja vaalikauden päättäjäisissä, jolloin hän vastaa eduskunnan puolesta presidentille.
Pääsihteerin
johdolla torppaus
Juhannuspommi paukahti alkukesällä 1979 Virolaisen lausunnosta, jossa hän totesi, ettei keskusta vaan niin sanotut yleiset syyt ovat kokoomuksen hallitukseen pääsyn esteenä. Kekkonen tulistui tästä Virolaiselle, joka joutui pyytämään puheitaan anteeksi.
Virolainen otti tämän raskaasti. Isohookana-Asunmaan tietojen mukaan hän teki jo puheluonnoksen valmiiksi korkeiden juristien kanssa. Eduskunnan silloinen pääsihteeri Einar Hultin sekä keskustan Uudenmaan piirin toiminnanjohtaja Antti Tuomikoski ja puheenjohtaja ja Aarre Ojala saivat kovien taivuttelujen jälkeen Virolaisen perääntymään.
Etenkin Hultin oli korostanut, ettei puhemies voi ottaa itseään koskevaa asiaan eduskunnan esille.
1980-luvun puolivälissä nähtiin puhemiehen korokkeelle presidentti Mauno Koiviston ja silloisen puhemies Erkki Pystysen (kok.) välinen mittely arkipyhistä. Virolaisen puhe olisi synnyttänyt paljon suuremman kriisin.
"Jos maan kaksi korkeinta päättäjää olisi päästetty riitelemään eduskunnan edessä, olisi eletty ainutkertaisia aikoja", Isohookana-Asunmaa totesi.
Hänen mukaansa kokoomuksen oppositiossa olo rasitti Virolaista koko 1970-luvun. Erityisesti häntä suututti, että tämä pantiin keskustan syyksi.
Arkisto vielä
osin järjestämättä
Virolaisen aikeet olivat täysin uutta tietoa myös keskustan nykyiselle puheenjohtajalle, pääministeri Matti Vanhaselle. Hän peräänkuulutti nyt etsimään puheluonnosta.
Vanhanen, joka oli jo tuolloin puolueen sisäpiirissä NKL:n edustaja, pohdiskeli sitä, millainen Virolaisen puhemuoto olisi saattanut olla. Lisäksi hän arveli, että yksi juristi, jolle Virolaisen olisi tekstin näyttänyt saattoi olla professori Veli Merikoski.
Isohookana-Asunmaa vetosi, että Kansallisarkisto järjestäisi mahdollisimman nopeasti Virolaisen aineiston. Puheluonnos saattaa hyvin löytyä sieltä.
"En itse käynyt koko aineistoa kirjaa varten läpi. Aineistoa on valtavasti ja sen järjestäminen on vielä kesken", Isohookana-Asunmaa totesi.
Tunnetusti Virolainen asettui Kekkosta vastaan ja puolustamaan pääministeri Mauno Koivistoa (sd.) vuonna 1981. "Hän opetti Koivistollekin parlamentarismin perusperiaatteita: hallituksen on nautittava paitsi nimittäjän myös eduskunnan luottamusta. Tähän nojaten Koivisto ei suostunut halituksensa eroon", Isohookana-Asunmaa muistutti ja luonnehti Virolaista kansavallan ja parlamentarismin vankaksi puolustajaksi.