Vi­ro­lai­nen pyö­rä­tu­ris­ti ihastui Ouluun – Se ihan ta­val­li­nen riittää

Niin kotimaa Viro kuin jo osa naapurimaita Latviaa ja vähän Suomeakin on tullut Aive Pähnille polkien tutuksi. Ensi kesänä hän ja muu opettaja-pyöräturistien seurue valloittaa uuden maan: edessä on retki Liettuaan.

Kuva: Pekka Peura

Virolainen pyöräturisti Aive Pähn polki pitkin Oulun seutua ja ihastui.

Millainen lomailuhistoria!

Joka kesä viiden päivän mittainen pyöräretki Virossa, Latviassa tai Suomessa. Polkijoina kolmen maan kansalaisia, yleensä parikymmentä, joskus vähän enemmän.

15. retki on saatu päätökseen. Viron kaakkoisosassa Võrussa asuva Aive Pähn, 58, on ollut mukana niistä jokaisella.

Porukan periaate on, että päivittäiset etapit ovat jokseenkin inhimillisiä – tällä kertaa pisin päiväretki oli 68 kilometrin pituinen.

Joukkiota yhdistää paitsi into matkailuun kahden rattaan päällä myös professio. He ovat opettajia, muun muassa liikunnanopettajia kuten Pähn. Usein mukana on ollut myös perheenjäseniä.

Suomessa on pyöräilty kahdesti aiemmin. Turku–Ahvenanmaa oli ohjelmassa vuonna 2005 ja Saimaa ympäristöineen kaksi vuotta myöhemmin.

Ryhmän oululaisaktiivit Marjut Väihkönen ja Matti Pöyry saivat ystävänsä vihdoin pohjoiseen. Tarjolle he suunnittelivat Oulu- ja Kiiminkijoen maisemissa kulkevan reitin, jossa merenranta oli läsnä yhtä lailla.

Pähnin kanssa keskustellessa puhe kääntyy siihen, mikä turistia täällä kiinnostaa. Vastaus saattaa yllättää monet: se ihan tavallinen.

Tarkennetaan vähän. Maisema ja luonto ovat listalla kärjessä, mutta sekin on ollut mukava nähdä, miten paikallisten arkinen elämä on asettunut siihen luontoon ja maisemaan.

Seudun mainio pyörätieverkosto on tullut tutuksi, vaikka joissain paikoin toki ajettiin maantienkin laitaa.

Erikoisin taivallusosuus oli suolla matkalla Muhokselta Ylikiiminkiin. Toiset taluttivat pyörää pitkospuita pitkin, fatbike sopi sinne ajokiksikin.

Mutta suo näkymineen ja tuoksuineen teki vaikutuksen kaikkiin.

Pähn puolisoineen oli vuosi sitten kylässä täällä Pöyryn luona ja kävi ensimmäistä kertaa elämässään hillassa.

– Se oli elämys! Se on jotain, joka jokaisen pitäisi saada itse kokea! Poimia muuraimia suoraan mättäältä suuhun.

Kerron, että hillastus on ollut perinteisesti vain niiden todella riuskimpien marjastuslaji.

Sitä tavallista suomalaista ruokaakin kiitellään – rieskaa eri toten. Saunojakin riitti koettavaksi ja kehuttavaksi, muun muassa Oululle omistetun maanantain Kesän Sauna Tuiran rannassa kirvoitti kovasti kiitoksia.

Muunkinlaiset kulttuuriset kohteet kiinnostavat kuin tarkoituksella tehdyt. Matkalaisten mieleen painui näet myös Haukiputaan kirkko ja kirkkotarha.

– Jokainen sankarivainaja oli omassa haudassaan, oman kivensä alla – niin hieno ele. Virossa he ovat yhteishaudoissa, Pähn kertoo.

Millainen kokemus pyöräturismi Oulun seudulla oli?

– Ülihea, Aive Pähn vastaa viroksi.

– Hyvä ryhmä, hyvät ystävät, hyvä reitti, Pähn listaa ylihyvä-arviolleen katetta.

Mutta mikä oli se ehdottomasti hienoin juttu?

– Yötön yö. Nyt menen kotiin nukkumaan!

Pähn saa kuitenkin pakata matkapakaasinsa uudelleen ihan heti. Edessä on lähtö nuorten urheilijoiden valmennusleirille. Liikunnanopettaja-Pähn on myös tunnnustettu valmentaja-Pähn.

Omat neljä lasta ovat harrastaneet hiihtoa ja lentopalloa, ja nyt osa kahdeksasta lastenlapsesta jatkaa liikuntaharrastusta.

Kun kollegojen kanssa jaetaan päivän etappien jälkeen kokemuksia työstä, yksi asia yhdistää: liikkumattomat lapset. Leikit ja pihapelit, saati vakavampi harrastaminen, ovat jääneet nettiajan jalkoihin.

Virossa asiaa on korjattu. Yläkouluikäisille on kesäleirejä, joissa on päivittäin muuan tunti kevyttä työtä ja sen päälle aktiviteetteja.

– Viekää nuoret metsään! paikallisen metsäluontomme arvon ymmärtävä Aive Pähn kehottaa.