Minäkö siivoaisin, se on kyllä naisten hommaa. Minä pilkon halot, tuon ne sisään, lämmitän vettä ja teen muuta raskasta", sanoo Kalju Kasvandik, virolainen töissäkäyvä rakentaja. "Kysy Piretiltä."
Kasvandikut asuvat Tallinnassa, Nummen kaupunginosassa. Rouva Piret, yhden aikuisen tyttären äiti ja kahden lapsen isoäiti, sanoo hoitavansa suuremmat siivoukset kerran viikossa. Kenkäkaupan myyjänä pitkää päivää tekevällä naisella ei ole aikaa tai voimia peruskuuraukseen päivittäin. "Olen sen verran laatutietoinen, että ostan puhdistusaineet tuotteen laadun enkä hinnan mukaan, siispä meillä menee Mr. Properia ja Johnsonsia aika lailla."
Kasvandikuilla suuremmat matot tuulettaa perheen isä kerran viikossa. Räsymattoja he eivät käytä, joten niitä ei tarvitse pestäkään. Virossa ei ylipäänsä ole sellaisia matonpesulaitureita tai muita pesupaikkoja, kuten Suomessa. Jos matot pitää pestä, ne toimitetaan pesulaan.
Suomalainen tapa hakata mattoja lumihangessa herättää naapurustossa lähinnä hilpeyttä. Myöskään kerrostalojen parvekkeilla ei näy piiskan kanssa huitovia kärsivän näköisiä aviomiehiä. Virolaisia on syytetty kansaksi, joka ei pese ikkunoitaan. Piret ja Kalju sanovat heti, että heillä pestään ikkunat ainakin kaksi kolme kertaa vuodessa, myös ulkoa.
Virolainen siisteys alkaa ovesta sisään astuessa. Niin vieraan kuin kotiväen tulee riisua jalkineet, vaikka kuinka olisi talossa pölynimurit ja muut vempaimet.