Torstaina Jari Aarnion huume- ja virkarikosoikeudenkäynnissä tapahtui uusi käänne, kun virolainen ex-poliisi kertoi Aarnion sijoituksista suomalaisliikemiehen ulkomaisiin bisneksiin. Virolaispoliisia syytetään jutussa Aarnion epäiltyjen huumerahojen tuottamuksellisesta pesemisestä.
Aarnio ja virolaismies kieltävät heihin kohdistuvat syytökset. Virolaismiehen kertoma sijoitustoiminta voi kuitenkin muodostua Aarnion puolustuksen kannalta tärkeäksi, koska Aarnio on luvannut vielä syksyn aikana selittää alkuperän noin 400 000 euron arvoiselle käteisen käytölle.
Virolainen ex-huumepoliisi kertoi oikeudessa auttaneensa 2000-luvun alussa Aarniota ja suomalaisliikemiestä, joka joutui tshetsheenirikollisten kiristyksen kohteeksi. Miehen mukaan Aarnio oli sijoittanut rahoja miehen liiketoimintaan, joten Aarniolla oli henkilökohtainen motiivi auttaa liikemiestä.
Virolaispoliisin mukaan rikolliset lopettivat kiristyksen, kun hän näyttäytyi liikemiehen seurassa. Hänen mukaansa nyt jo edesmennyt mies oli ennen kuolemaansa maksanut Aarniolle kuuluvat rahat.
Käteistä satamassa
Syy virolaisen ex-poliisin kuulemiselle on se, että hän sai epäiltyjen huumerikosten aikoihin Helsingin satamassa Aarniolta pariin otteeseen useiden kymmenien tuhansien eurojen käteislainat. Syyttäjä vaatii miehelle tuomiota 35 000 euron pesemisestä.
Virolaismiehen mukaan Virossa ja muissa entisissä Neuvostoliiton maissa on normaalia hoitaa raha-asioita käteisellä. Hänen mukaansa hän ei tästä menettelystä olisi voinut mitenkään arvata, että rahat ovat mahdollisesti rikollisesti hankittuja.
- (Virossa) on varmasti paljon ihmisiä, joilla on metallikaapissa isompia summia aivan rehellistä rahaa, mies perusteli oikeudessa.
Syyttäjä vaatii virolaiselle ex-poliisille vähintään neljän kuukauden ehdollista ja Aarniolle 13 vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta. Syyttäjän mukaan Aarnion liikkeet paikantuvat puhelintietojen perusteella yksiin niin sanotuksi Pasilan mieheksi kutsutun huumepomon liikkeiden kanssa.
Aarnion mukaan Pasilan miestä ei ole oikeasti olemassa. Puhelimet kuuluivat hänen mukaansa Helsingin huumepoliisille, joka käytti puhelimia yhteisesti tietolähdetoimintaan.