Viron teollisuuden ja työnantajien liiton johtajan Meelis Virkebaun perspektiivi on taatusti epätarkka ja silti ilmeisen realistinen. Tarvitaan parikymmentä vuotta ennen kuin Viro saavuttaa edes 75 prosenttia EU:n elintasosta, hän arvioi.
Viro on treenannut jo lähes 12 vuotta omillaan. Kansantuote kasvaa runsaan viiden prosentin vauhtia. Ja nyt maa ponnistelee ollakseen paras liittyjämaa EU:ssa.
Virosta on tullut äkkiä vastakohtien maa. Pääministerin porstuakin on pimeä ja niin ahdas, että viisi minuuttia etuajassa saapunut toimittajaryhmä ajetaan takaisin kadulle odottamaan. Mutta vartijoiden takaa avautuu pyöreä piha sekä valoisa linnamainen rakennus.
Valtavassa etuhuoneessa seisoo iso blondi ylipitkän, valkoisen, paperittoman pöydänkannen takana. Sihteeriä vastapäätä kiertää maljassaan toinen valittu, kultakala.
Kivenheiton päässä kumarat mummot tungeksivat kirkon ovella läpipestyissä essuissaan.
Nuoren pääministerin toinen olkapää osoittaa ylös, toinen alas. Kuin oikukas talouskurvi. Hän kättelee ihan kaikkia, mutta ei katso silmiin.
Ministerit lähes katoavat toistensa näkyvistä, kun he tiistaisin kokoontuvat litteiden näyttöpäätteidensä taakse. Tapaamiset ovat paperittomia, uusi pääministeri Juhan Parts kehuu ja valittaa vain sitä, että keskustelu jää virtuaalidokumentteja tähystäessä vähiin.
Hallituksen ikkunalaudalle on aseteltu iso joukko sinisiä, tyhjiltä vaikuttavia pesupulveripakkauksia. Mainosteksti kehottaa puhdistautumaan: "Clean up your mind. Digital. Innovation."
Venäjä opetti, oli pakko sopeutua, kiittää alivaltiosihteeri Harri Tiido kyynisesti ulkoministeriöstä. Ensin suuri naapuri sulki öljyhanat. Seurasi rankka talvi, mutta nyt energiatuotanto on omavaraista. Sitten Venäjä iski virolaistuotteille tuplatullit. Sekin oli vain hyödyksi, koska valmistajien ainoa vaihtoehto oli parantaa tuotteitaan. Nykyään kaksi kolmasosaa vientikaupasta tehdään EU-maiden kanssa.
Pohjoisen ongelmana on se, että EU-sääntöjä pyritään noudattamaan liian tiukasti, Tiido tietää. Pakotteet masentavat yrittäjiä, kansalaiset ovat pessimistisempiä. Pieniä baarinpitäjiäkin stressataan kovilla investointivaatimuksilla. Eteläisissä jäsenmaissa hygienia-asiat otetaan löysemmin, säännöttömästi järkevämmin.
Ihan kaikki asetukset eivät tosin toteudu Virossakaan. Taloudesta yli kolmasosa on harmaata. Pääministerille tämä on ennen muuta veronkanto-ongelma. Korruptiossakin riittää hallituksella kitkettävää, ennen kuin päästään Suomen tasolle.
Väärinkäytökset ovat kuitenkin vain mitalin toinen puoli. Virosta on hyvää vauhtia tulossa eräänlainen eksperimentti. Pian näemme miten pieni, 1,4 miljoonan asukkaan maa kestää sen, että se jakautuu kovaa vauhtia kahtia, onnistujiin ja häviäjiin.
Hallitus pitää ensisijaisena yrittäjyyden ja markkinoiden edistämistä. Natokin kiinnostaa ennen kaikkea talouden turvaajana. Liittolaisuuden painotetaan parantavan maan kansainvälistä luokitusta. Vakaus alentaa lainakorkoja ja houkuttaa investoijia.
Se, että julkisesti ajetaan vain sijoittajien ja selviytyjien hyvinvointia, vaatii kuitenkin sosiaalisen hintansa. Ulkomaalaisetkaan tuskin kotiutuvat pitempään Nato-maahan, jos kotikaduilla vallitsee turvattomuuden tuntu.
Jo ensi vuonna Viro saa käyttöönsä 224 miljoonaa rakennerahoja, yli kaksi kertaa enemmän kuin se maksaa EU-jäsenyydestä. Toivotaan, että jokunen euro ohjautuu uuden uljaan yhteiskunnan väliinputoajille.