Kansainväliselle järjestelmälle on ominaista, että jotkut valtiot asettautuvat esikuvaksi muille ja ovat valmiit antamaan neuvoja siitä, miten asiat tulee hoitaa. Suomen ikiaikainen neuvoja on ollut monessa onnistunut Ruotsi, joka on välttänyt sodat yli 200 vuoden ajan ja on siksi saanut poikkeuksellisen hyvän mahdollisuuden vaurastua. Ruotsi on toki auttanut meitä monin tavoin. Se lähetti sodan aikana vapaaehtoisia taistelemaan Suomeen ja otti vastaan suomalaisia sotalapsia. Suomi on useasti ilmaissut kiitollisuutensa tästä.
Ruotsalaisten taipumus antaa neuvoja Suomelle nostaa yhä päätään, ainakin silloin tällöin. Nyt Ruotsi on neuvonut meitä siitä, mikä on oikea tapa suhtautua turvapaikanhakijoihin. Yleensä oletetaan, että neuvojen jakaja hoitaa itse asiansa moitteettomasti.
Turvapaikanhakijoihin on Ruotsissa alkanut kuitenkin kohdistua väkivaltaa. Suomella ja Ruotsilla on tässä yhteinen ongelma, joka ei ratkea vain neuvoja jakamalla.
Suomella on ollut hieman samanlainen isoveli-asenne virolaisiin. Suomi tekikin 1990-luvun alussa paljon Viron hyväksi. Annoimme taloudellista tukea, autoimme virolaisia mukaan kansainväliseen yhteistyöhön ja osallistuimme merkittävällä tavalla Viron asevoimien kehittämiseen.
Oma merkityksensä oli silläkin, että Suomi oli jo sitä ennen virolaisten ikkuna demokraattisiin länsimaihin.
Enää Suomi ei kelpaa roolimalliksi Virolle. Virosta on kahdessa vuosikymmenessä kehittynyt nykyaikainen valtio, joka on monessa suhteessa ajanut Suomen ohi.
Kolme nopeasti kulunutta päivää Tallinnassa viikon alussa osoittivat, miten keskinäisten suhteittemme tasapaino on muuttumassa. Kohta voimmekin joutua sanomaan: Onneksi meillä on eteläinen veljeskansamme Viro, joka on varmasti valmis auttamaan meitä sitten, kun olemme vajonneet pohjalle.
Missä kaikessa Viron aseman vahvistuminen suhteessa Suomeen näkyy? Olen tiivistänyt asian kymmeneen kohtaan. Aloitetaan taloudesta. Viron talouskasvu on tällä hetkellä selvästi nopeampi kuin Suomen. Se tarkoittaa, että maiden välinen elintasoero kapenee koko ajan. Virossa on edelleen alhaisempi palkkataso kuin Suomessa, mutta hyvinvointi siellä leviää koko ajan laajemmalle.
Suomen yksi suurimmista ongelmista on nopea velkaantumistahti. Olemme tässä vielä Euroopan keskitasoa, mutta suunta on huolestuttava. Viron velkaantumisaste suhteessa bruttokansantuotteeseen taas on Euroopan unionin alhaisin. Tilanne on Suomen kannalta hoidettavissa niin kauan kuin korkotaso on lähellä nollaa. Mutta jos ja kun korot alkavat nousta, nousevat myös Suomen velanhoitokulut. Mistä siihen saadaan silloin rahat?
Viron verotusjärjestelmä on yritystoimintaa tukeva. Tämä on kolmas kohta. Virossa on käytössä ns. tasavero eli tietyn tulotason jälkeen ihmiset maksavat veroa saman prosentin mukaan. Tällöin ei pääse syntymään kannustinloukkuja eli saadut tuet eivät muodostu esteeksi työllistymiselle. Neljäntenä erona on paikallisen sopimisen suosiminen. Ihmisten palkat joustavat paremmin muun muassa työnantajan maksukyvyn mukaan.
Viides ero näkyy katukuvassa. Esimerkiksi Viron autokanta on hämmästyttävän paljon uudempi kuin Suomessa. Ero selittyy sekä verotuksellisilla ratkaisuilla että ihmisten vaurastumisella. Talojen korjausrakentaminen on vilkasta.
Kansalaisten vaurastuminen selittää kuudennen seikan: virolaisilla on vahva usko tulevaisuuteen, jolloin he ovat valmiita ottamaan taloudellisia riskejä ja investoimaan erilaisiin hankintoihin.
Modernisaatio näkyy myös julkisen hallinnon kehittämisessä. Virossa digitalisointi on edennyt nopeasti. Erilaisia sähköisiä palveluja on otettu käyttöön, ja sähköinen äänestäminen alkaa olla arkipäivää – toisin kuin Suomessa.
Kahdeksas ero koskee turvallisuus- ja puolustusratkaisua. Viro hankkiutui hyvissä ajoin Naton jäseneksi, mikä yhdessä EU-jäsenyyden kanssa on tehnyt sen aseman vahvemmaksi. Suomen jahkaillessa Viro on toiminut ripeästi.
Liittoutuminen länteen on tehnyt mahdolliseksi toimivan menneisyydenhallinnan. Virolaiset tuntevat historiansa hyvin ja tekevät sen pohjalta kansallista kehittämistä koskevat ratkaisunsa. Kymmenentenä kohtana on vielä mainittava virolaisten positiivisuus. Maa on kokenut vuosikymmenten saatossa kovia ja paljon on vielä tehtävää, mutta se ei ole tappanut myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen.
Samaan aikaan Suomen politiikkaa jäytää neljä seikkaa. Emme ymmärrä taloudellisten vaikeuksiemme suuruutta. Emme halua luopua omista eduistamme vaan ottaisimme kaiken muilta.
Meillä ei ole kykyä nähdä kokonaisuuksia emmekä kykene tekemään ratkaisuja pitkällä tähtäimellä. Jos joku yrittää tehdä jotain uutta, hänet yritetään painaa maan rakoon mahdollisimman rumin sanankääntein. Voi Suomea!
Kirjoittaja on Helsingin ja Tampereen yliopistojen valtio-opin dosentti.
”Virolaiset tuntevat historiansa hyvin ja tekevät sen pohjalta kansallista kehittämistä koskevat ratkaisunsa.”