Kun sotilasliitto Nato ottaa uuden jäsenmaan, sillä pitäisi periaatteessa olla järjestölle jotain muutakin annettavaa kuin alibudjetoitu armeija. Viro on tuon kansallisen vahvuusalueensa löytänyt. Tallinnaan on jo perustettu virolaisvoimin "kyberpuolustuskeskus". Sen haastavalta kuulostava tehtävä on puolustautua tietoverkkosodankäyntiä vastaan.
Laitoksesta rakennetaan seitsemän Nato-maan aiesopimuksen mukaan osaamiskeskusta. Se tutkii ja kehittelee konkreettisia valmiuksia torjua ennakolta tietojärjestelmäuhkia ja -hyökkäyksiä.
Virollahan on niistä kokemusta. Joukko nettihyökkäyksiä sotki Tallinnan viime keväisten patsasmellakoiden aikaan pariksi päiväksi monet hallinnon nettisivuista. Tietokoneterrori vauhditti vanhaa hanketta, johon suhtaudutaan tänään Naton päämajassakin vakavasti. Muun muassa Saksa, Italia ja Espanja ovat tulossa resursseineen mukaan keskukseen. Yhdysvallat on aluksi mukana tarkkailijana.
"Kyberpuolustuskeskus" saattaa kuulostaa hieman tieteissadusta poimitulta, mutta tietojärjestelmäuhkia pidetään aivan reaalisina. Ne ovat ylikansallisia ja niiden mahdolliset uudet torjuntatekniikat ja -teknologiat herättävät todennäköisesti laajaa kiinnostusta.
Idea lähti kehittymään jo 1990-luvulla, kun Virosta ryhdyttiin suunnittelemaan netin kärkimaata maailmassa. Muun muassa nykyiset presidentti Toomas Hendrik Ilves ja puolustusministeri Jaak Aaviksoo ajoivat aktiivisesti asiaa. Keskuksen perustamista ehdotti puolustusvoimien johto 2003, kun maa oli jo astumassa puolustusjärjestöön. Nyt intensiivinen panostus palkittiin.
Toistaiseksi kyberkeskus näyttää kuvissa lähinnä isolta nyrkkipajalta, mutta sen organisaatioon saattaa ennen pitkää kuulua joitakin kymmeniä kansainvälisiä huippuosaajia.
Useat valtiot harjoittavat tietoverkkojensa turvaamiseen liittyvää tiedonkeruuta ja tutkimusta. Suomessa sitä tehdään ainakin maanpuolustuskorkeakoulussa mutta myös yrityspuolella. Osa tapahtuu piilossa julkisuudelta.
Suomi on lisäksi sopinut Naton kanssa rauhankumppanuustavoitteista vuosille 2008-2010. Osa niistäkin liittyy nykyaikaisesta sodankäynnistä laadittuun kuvaan. Sotiminen kun perustuu tänään ratkaisevasti tietojärjestelmiin ja on nykykielellä verkostokeskeistä. Suomen sotilaallista ja teknologista erityisosaamista pyritään luontevasti hyödyntämään varsinkin rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioissa.
paakirjoitus@kaleva.fi