Virosta tulee muutaman päivän kuluttua seitsemästoista eurovaltio. Eteläinen naapurimme on vienyt liittymisprosessiaan läpi määrätietoisesti koko unionijäsenyytensä ajan. Edes maailmantaloutta horjuttanut talouskriisi ei ole vaikuttanut virolaisten tahtotilaan, vaikka maahan kohdistunut globaali talousshokki oli yksi unionin vaikeimpia.
Aika ei ole talousuudistukselle helpoin mahdollinen. Suomessa kuluttajien luottamus talouteen romahti joulukuussa alimmalle tasolle yli puoleentoista vuoteen. Unionin reunavaltioiden julkinen talous Pohjois-Atlantilta Välimeren pohjukkaan on heikossa hapessa ja vaatii muilta tukitoimenpiteitä. Edellisessä huippukokouksessa EU joutui tekemään isoja ja vaikeita ratkaisuja pitääkseen markkinoiden luottamusta yllä.
Toisaalta ankeat ajat ovat olleet eestiläisten pelastus. Viron talous oli unionijäsenyyden toteuduttua niin hurjassa nousukiidossa, että vaarana oli vauhtisokeus. Mikäli nousu olisi jatkunut, olisi euroalueen edellyttämien tiukan taloudenpidon kriteerien täyttäminen voinut olla poliittisesti vaikeampaa. Noususuhdanteessa poliitikoilla on pysyvä - ja aina yhtä vahingollinen - taipumus välittömästi syödä kaikki talouden joustovara ja suunnata löysää rahaa kaikkeen mahdolliseen sinänsä hyvään ja oikeaan. Velkojen maksu ei yksinkertaisesti ole äänestäjien enemmistön silmissä yhtä houkuttelevaa kuin tulonsiirtojen kasvattaminen tai jonkin tärkeän asian rahoitus.
Vuosina 2002-2003 toimin EU:n perustuslaillisen konventin jäsenenä ja osallistuin muun muassa talouspoliittista yhteistyötä raamittavan työryhmän työskentelyyn. Mukana konventissa uutta perussopimusta sorvaamassa olivat myös jäsenyyttä hakeneet maat.
Viron konventtiedustajat olivat jo tuolloin aktiivisia vaikuttajia ja halusivat jättää peukalonjälkensä erityisesti unionin tulevan talouspolitiikan suunnitteluun. Viron silloista hallitusta edustanut, konventtikokousten vieruskaverini valtiosihteeri Henrik Hololei totesi maallaan olevan kaksi tavoitetta: Virosta pitää mahdollisimman nopeasti tehdä euromaa ja EU:n nettomaksaja. Kommentti nettomaksajaksi pyrkimisestä herätti hämmästelyä erityisesti unionin pienten ja vauraiden benelux-maiden piirissä. Hololei reagoi ihmettelyyn toteamalla tällaisten pyrkimysten olevan täysin luonnollisia. Onhan selvää, että Viro haluaa mahdollisimman nopeasti vaurastua ja olla keskivertojäsenvaltioita rikkaampi EU:n jäsenmaa. Euro taas tarjoaa pienelle, avoimen talouden ketterälle valtiolle sen suuresti kaipaamaa vakautta.
Neuvosto-Viron aikakausi on jättänyt jälkensä virolaiseen sieluun. Tämä näkyy myös politiikan sisällöissä. Ennen talvisodan syttymistä vuonna 1939 Suomen ja itsenäisen Viron bruttokansantuote kansalaista kohden oli samaa tasoa. Kymmenessä vuodessa 1940-luvun loppupuolta kohti etenevä neuvostojärjestelmän vakiinnuttaminen polki alleen eestiläisten ihmisoikeuksien lisäksi myös maan orastavan taloudellisen nousun. Viron potentiaalia kuvaa, ettei edes viisi vuosikymmentä kommunismia nitistänyt virolaisten yrittäjähenkeä. Ennen kuin Toompeanmäen vapautuslaulujen viimeiset säkeet olivat vaienneet, talous oli lähtenyt uuteen nousuun.
Toisen itsenäisyyden ajan ensimmäiset vuodet olivat vaikeita. Ankaraa aikaa, kuten täyteen laukkaan kirmaavan vastasyntyneen varsan ensiaskeleet yleensä. Erinomaista ajankuvaa sekä ajalta ennen neuvostoaikaa että sen jälkeen löytyy Sofi Oksasen palkitusta romaanista Puhdistus. Se on kuulunut monen suomalaisen tämänkin joulun lomalukemistoon.
Vaikka maittemme historia poikkeaa toisistaan, eestiläisten huolet euroon siirtymisen kynnyksellä ovat hyvin samanlaisia kuin Suomessa vuosikymmen sitten. Euron pelätään nostavan kuluttajahintoja ja vaikuttavan kielteisesti palkkojen ostovoimaan. Viron keskuspankki arvioi maan inflaation olevan noin 3,5 prosenttia ensi vuonna. Kansalaisten mielissä on vaikeaa erottaa tavallista hintojen nousua, euroon siirtymisen ja hintojen pyöristämisen aiheuttamasta inflaation näköharhasta. Toivottavasti tämä ongelma on lyhytaikainen. Viron kruunu on ollut vuodesta 1992 sidottu kiinteällä vaihtokurssilla ensin Saksan markkaan ja koko euroajan euroon. Merkittävää hintavakauden vaarantumista ei pitäisi tapahtua - ellei sitten koko euroalue ajaudu inflaatiokierteeseen.
Viro tekee ison ratkaisun hyvään saumaan. Maailmantalous on tokenemassa ja viennin näkymät näyttävät aiempaa lupaavammilta. Seuraavaa euroalueen laajentumista saadaan ehkä odottaa tovi jos toinenkin, sillä eurokandidaatit Tshekki, Unkari ja Puola kärsivät joko merkittävästä budjettivajeesta tai inflaatiosta - pahimmassa tapauksessa molemmista. Toisaalta on hyvä, että euroalueen natistessa liitoksissaan euron jäsenyys edelleenkin koetaan tavoittelemisen arvoiseksi.
Naapurimaamme on osoittanut olevansa EU:n ykkösrivin jäsen. Tuossa rivissä seisoo myös Suomi. Meidän on syytä pitää mielessä, kuinka hyvä yhteistyökumppani vierestämme löytyy ja tehdä yhteinen menestyksemme ilmeiseksi myös muille. Presidentti Ahtisaaren Tarton valtiovierailulla kesäkuussa 1994 lausumat sanat ovat ajankohtaisempia kuin koskaan: "Eurooppa on vääjäämättä muuttumassa suurvaltojen dominoimasta maanosasta yhteistyön maanosaksi. Tässä Euroopassa ei ole suuria eikä pieniä valtioita, vaan ainoastaan yhteistyöhön kykeneviä ja siihen kykenemättömiä valtioita."
toimitusjohtaja.