Suomen entinen Viron-suurlähettiläs, diplomatian konkari Jaakko Blomberg ja Pohjoismaisen investointipankin varatoimitusjohtaja Gunnar Okk ovat tehneet työtä käskettyä eli laatineet Suomen ja Viron pääminis-
terien pyynnöstä raportin maiden suhteiden tulevaisuudesta.
Harvassa ovat ne maat, jotka asioita ylipäätään voivat tällä tasolla pohtia. Suunnitelmat nimittäin henkivät hyvin tuttavallista ja läheistä sävyä, aivan kuin kyseessä ei edes olisi kaksi erillistä valtiota. Erilaisia toimintoja yhdistellään surutta Suomenlahden poikki.
Eniten huomiota julkisuudessa sai tuoreeltaan ajatus yhteisestä ydinvoimalasta, joka nousisi Viron puolelle. Ehdotukselle on perusteita, sillä Viron energiatilanne näyttää väkisin kriisiytyvän jo lähivuosina. Ignalinan ydinvoimala Liettuassa suljetaan, eikä palavaa kiveä pitäisi ympäristösyistä enää käyttää energiantuotantoon.
Tämä on silti pelkkää ääneen ajattelua ainakin siihen asti, kunnes joku energiayhtiö siihen tarttuu.
Käytännön ehdotusten lomassa Blombergin ja Okkin tekstistä voi tunnistaa ristiriidan, jonka he itsekin ovat paperille kirjanneet. Suomen ja Viron suhteet ovat monella tavoin erittäin läheiset. Maiden yhteiskunnat ja taloudet ovat aidosti yhdentymässä. Mutta samaan aikaan kansalaisten tasolla kehitys menee jopa toiseen suuntaan, entistä etäämmälle.
Suomen estofiilien ja Viron Suomen-ystävien sukupolvi on ikääntymässä, eikä nuorisoa tämä harrastus juuri kiinnosta. Suomessa Viroa tunnetaan isosta vierailumäärästä huolimatta kovin pintapuolisesti, ymmärtämättä sen yhteiskuntaa ja historiaa. Samaa voi kasvavassa määrin sanoa myös siitä, miten Virossa tarkastellaan Suomea.
Tosin tämä ei ole pelkästään suomalais-virolainen ongelma. Monen suomalaisen tiedot ja käsitykset idän ja lännen lähinaapureista Venäjästä ja Ruotsista ovat myös usein ällistyttävän ohuita ja ennakkoluulojen leimaamia. Mutta se on pitkää perua. Viron suuntaan lähtökohta on toinen.
Viron uuden itsenäistymisen aikaan sympatia ja mielenkiinto olivat suurta, molemmin puolin. On normaalia, että olojen asettuessa normaaleihin, arkisiin uomiinsa kiinnostuksetkin suuntaavat muualle. Mutta silloin myös menetetään jotain oleellista suomalais-virolaisten suhteiden erityisluonteesta. Ikävä kyllä, Blombergin ja Okkin raportti viittaa siihen, että näin on jo tapahtunut.
paakirjoitus@kaleva.fi