jorma.rotko@mail.ee
Viron viimeaikaiselle kehitykselle on ollut ominaista huima talouskasvu - jopa yli 10 prosenttia vuodessa. Silti nurkan takana vaanii aina romahduksen mahdollisuus. Jos taloutta pitäisi verrata urheiluun, se ei olisi 110 metrin aidat, vaan maraton, jossa on tarkkaan mietittävä taktiikka ja voimien riittävyys.
Roiman nousubuumin aikana ovat palkat karanneet. Viime vuoden keskimääräinen palkkojen nousu oli 25 prosenttia. Palkkoja on pitänyt nostaa vain siksi, että työvoimaa yleensä saisi, etteivät kaikki lähtisi ulkomaille paremmille tienesteille. Kauppa, teollisuus ja varsinkin rakennusala ovat vastanneet kulujensa lisääntymiseen hintoja korottamalla, kuten luonnollista on. Siten Viro on joutunut inflaatiokierteeseen.
Tavallisia virolaisia asia ei suuresti huoleta, sillä palkkaa voi nykyoloissa aina pyytää lisää, jos rahat eivät tunnu riittävän. Matkailussa tilanne on toinen. Nopeasti kohoavat hinnat voivat leikata pois suurimman turistiryhmän, eli ostosmatkailijat.
Virossa käy toki muitakin kuin suomalaisia, mutta heidän osuutensa on marginaalinen. Vuosittain "poroja" on näkynyt Virossa noin miljoona, mutta tänä vuonna heitä on ollut 10 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna.
Viron hintataso on edelleen edullisempi kuin Suomen, mutta ero pienenee koko ajan. Kun laivaliput ovat kallistuneet kovasti, on kyseenalaista kannattaako enää tulla olutta ostelemaan. Ainakin sitä pitää kuskata maasta paljon enemmän kuin käsipakaasina kulkee, ellei halua jäädä peräti tappiolle.
Tallinnan vanhakaupunki on kyllä viehättävä nähtävyys, mutta useimmat reissusuomalaiset ovat sen talsineet jo viidesti päästä päähän. Kesäkävelyllä tulee tietysti jano, mutta apukin on lähellä. Raatihuoneentorin terasseilla tarjotaan ehdottoman hyvää olutta, koskapa se on kalliimpaa kuin Helsingissä.
Matkailun alamäkeen on tietysti muitakin syitä kuin inflaatio. Tukholma ja Riika tarjoavat suurempina ja kehittyneempinä kaupunkeina lähimatkailussa kovaa kilpailua Tallinnalle. Viron keikan hinnalla voi mennä pitkälle, jos käyttää halpalentoja. Euroakaan ei Virossa ole eikä vallan heti tule, joten valuutanvaihdossa tärväytyy sekä aikaa että rahaa.
Virolle turismi on tärkeämpi tulolähde kuin Suomelle. Viron kansantaloudelle se tuottaa suoraan 10 prosenttia, välillisesti 15. Suomessa turismin merkitys on vain 2-3 prosenttia kansantulosta.
Usko matkailun kasvuun on ollut luja ja investoinnit sen mukaisia. Hotellihuoneiden määrä on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut, mutta ensi vuonna valmistuu vielä hyppäyksellisen paljon uutta hotellitilaa. Nyt ei tosin tiedetä, mistä niihin saadaan asiakkaita. Vielä muutama vuosi sitten piti huone heinäkuuksi varata jo talvella, mutta nyt hotellien johtajat onnittelevat itseään, jos huippusesonkina on 75 prosenttia huoneista myyty.
Sama koskee muitakin matkailupalveluja. Laivat ovat uusia ja komeita ja Suomenlahden yli on enemmän laivavuoroja kuin on bussiyhteyksiä Tallinnasta Tarttoon. Supermarketteja on rakennettu niin, että pääkaupungin koko väestö voisi mennä samanaikaisesti ostoksille. Uusiin kylpylöihin mahtuisi koko Viron kansa kerralla pulikoimaan. Jos turistit onnistutaan karkottamaan, niin sitten kyllä riittää alkuasukkaille uusia ja hienoja tiloja.
Vaan ehkäpä hätä ei ole tämän näköinen. Virolaisessa radiossa käsiteltiin äskettäin ostosmatkailijoiden katoa. Haastateltu asiantuntija lohdutti kriittistä toimittajaa:
"Käyhän täällä Suomesta kulttuurituristejakin. Jos ei muita, niin ainakin Tarja Halonen."