Kun Juha Virkkunen astelee porotilansa mailla, hän törmää historiaan lähes joka askeleella. Vuosisatainen tila elää kuitenkin vankasti kiinni nykyhetkessä. Turistitkin pääsevät vanhoihin perinteisiin tutustumaan.
Virkkunen laskee olevansa tilan 16:s isäntä. Virallisen tiedon mukaan paikkaa Virkkusenjärven läheisyydessä olisi alettu asua vuonna 1610. Perimätiedon mukaan asukkaita olisi ollut jo aiemmin. Ennen Virkkusia paikkaa asustivat saamelaiset.
Virkkusella menee tovi, kun hän laskee, montako rakennusta tilalla on: 20. Vanhin on vuonna 1614 rakennettu papintupa. "Täällä kuuluttiin tuohon aikaan Iin seurakuntaan. Kirkossa käynti siellä asti oli vaikeaa, ja niinpä pappi tuli tänne. Hän sai nukkua omassa tuvassaan."
Papintupa saa nyt kunnon kohennuksen. Sen kengitys uusitaan ja samalla rakennus siirretään alkuperäiselle paikalleen. "Isoäidilläni oli niin paljon ylimääräistä virtaa, että hän aikanaan siirrätti sen tähän paikkaan."
Päärakennus on valmistunut vuonna 1802. Alunperin se oli yksikerroksinen. Myöhemmin siihen rakennettiin yläkerta ja samalla talo siirrettiin keskeltä pihaa hieman sivummalle.
Korjattavaa
riittää
Virkkusen talon tapoihin kuului aikoinaan yösijan tarjoaminen sitä tarvitsevalle. Isoon taloon mahtuikin savotta-aikoina helposti jopa 50 savottamiestä. Niin savottamiehet kuin kulkuritkin saivat majoituksen ja murua rinnan alle, vaikka talon omalla väelläkin tahtoi olla siitä puutetta.
Piha on aikoinaan ollut umpipiha. "Sillä haluttiin suojaa niin säältä, pedoilta kuin rappareiltakin", Virkkunen sanoo.
Pihan reunan vierastupa rakennettiin vuonna 1866. Sen tiloissa toimi kansakoulu 1950-luvulle asti. Suunnitelmissa on peruskorjata sitäkin. Ympäristökeskus on myöntänyt jo suunnittelurahaa.
Korjattavaa riittäisi koko ajan. "Koen tavallaan raskaana velvoitteena isännyyden. Töitä on valtavasti. Yksin tunnen usein oman riittämättömyyteni. Teen parhaani niillä edellytyksillä, mitä minulla on."
Erilaisia riihiä ja aittoja tilalla on useita. Moni on alunperin ollut vilja-aittana. Yhteen niistä on Juha Virkkusen edesmennyt isä kerännyt aikanaan vanhaa esineistöä. Sitä esitellään myös tilalla käyville turisteille, joista valtaosa on ulkomaalaisia.
"Heitä on mukava hämmentää kertomalla, että entisaikaan piimäleilissä pidettiin sammakkoa sekoittamassa piimää."
Siihen, onko tarina totta, Virkkunen vastaa myhäillen. "Niin ne vanhat miehet kertoivat ja hehän puhuivat aina totta."
Työn touhussa
arvo unohtuu
Jonkun verran rakennuksia on vuosatojen aikana tilalta hävinnyt. Virkkunen arvostaa rakennuksia ja samalla historiaa paljon. Tosin työn touhussa ei aina muista paikan arvoa.
Kahdesti kotipaikalle paluumuuton tehnyt Virkkunen alkoi isännöinnin melko myöhään. Porotilalla alettiin harrastusmielessä käyttää matkailijoita 1990-luvulla. Nyt ryhmiä tuovat Taivalkosken ja Pudasjärven matkailuyrittäjät.
Onnena Juha Virkkunen pitää sitä, että hänen isänsä aikanaan keräsi vanhoja esineitä ja puhui paljon entisistä ajoista. Hän itse toivoo joskus ehtivänsä tallentamaan tilan perinnetietoa.