Koko maata kohahdutti uutinen kahdeksanvuotiaan helsinkiläistytön murhasta äitienpäivänä vuonna 2012. Tytön surmasivat hänen isänsä ja äitipuolensa, jotka tuomittiin teosta elinkautiseen vankeuteen viime vuonna.
Asiaan liittyvien tekijöiden puinti jatkuu käräjäoikeudessa. Tiistaina pidettiin valmisteluistunto jutussa, jossa on syytettynä 11 murhatun lapsen kanssa tekemisissä ollutta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista. Syyttäjän mukaan lopputulos olisi ollut toinen, jos viranhaltijat olisivat puuttuneet asioihin ajoissa ja oikealla tavalla.
Kansalaisten tuntoja syvästi koskettaneen murhan nyt käynnistyneen oikeudenkäynnin peruskysymys on, miksi lapsen hätää ei osattu lukea oikein.
Lapsiin kohdistuneissa rikoksissa lähipiiri vaikenee usein. Kynnys puuttua toisten ihmisten asioihin on korkea jopa silloinkin kun siihen olisi ilmiselvä tarve. Kansalaisten yksityisyyden suoja on tässä suhteessa mennyt jo liian pitkälle.
Tällä kertaa lähipiiri ei tyytynyt katsomaan sivusta, vaan tytön tilanteesta oli kerrottu viranomaisille. Sekä lapsen äiti että opettaja, koulun rehtori ja naapuri olivat ilmaisseet huolensa tytön kohtelusta. Lapsesta oli tehty myös useita lastensuojeluilmoituksia.
Tunnettu tosiasia on, että lastensuojelussa työskentelevät joutuvat puurtamaan kovan työpaineen alla. Lisäksi työvoiman vaihtuvuus on suurta ja ammattitaitoisesta väestä on pulaa. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea eikä ole ainakaan hyväksyttävä peruste olla puutumatta asioihin.
Ottamatta kantaa tulevaan ratkaisuun on aika erikoista, että pikkutyttö putosi koko laajan virkamieskoneiston läpi ilman, että kukaan osasi nähdä hänen hätäänsä. Tytön asioita hoitivat useat Helsingin kaupungin sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin palveluksessa olevat sosiaalityöntekijät, terveydenhoitajat ja lääkärit.
Syyttäjä syyttää tytön asioita käsitelleitä sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä virkavelvollisuuden rikkomisesta, josta rangaistuksena on sakkoja tai enimmillään vuosi vankeutta. Kaikki syytetyt ovat kiistäneet syyllisyytensä. Tuomion päättää oikeuslaitos.
23. helmikuuta alkavan ja noin kuukauden kestävän oikeudenkäynnin lopputulos on merkittävä virkamiesten vastuun selventämiseksi. Tuomio, olipa se vapauttava tai langettava, antaa suunnan sille, miten lastensuojelulain säädöksiä tulee noudattaa.
Yhtenä syynä virkamiesten voimattomuuteen perheisiin liittyvissä väkivallanteoissa on pidetty heikkoa tiedonkulkua eri viranomaisten välillä. Eduskunnan hallintovaliokunta on saanut juuri sorvatuksi valmiiksi lain, jolla on tarkoitus lisätä mahdollisuuksia puuttua perheissä tapahtuvaan väkivaltaan nykyistä varhaisemmassa vaiheessa.
Laki antaa viranomaisille oikeuden ilmoittaa poliisille, jos on aihetta epäillä terveyteen ja henkeen kohdistuvaa vaaraa. Tämän rinnalla on syytä korostaa jokaisen ihmisen vastuuta lähimmäisistään. Laki itsessään ei suojaa mitään.
Pääkirjoitus