Monissa ammateissa pukeutumista säätelevät ohjeistukset. Työn luonne asettaa edellytyksiä: turvallisuus ja hygienia on varmistettava pukeutumisella. Lisäksi on ammatteja, joissa perinne ja sanattomat kulttuuriset sopimukset määrittelevät sopivan pukeutumisen rajat. Opettaja ei voi mennä luokan eteen napapaidassa eikä perheterapeutti voi vilautella rintakarvojaan paidankauluksesta.
Papin kohdalla pukeutumisen lähtökohta on, että pappi on virkaa toimittaessaan tunnistettavissa papiksi. Pukeutumisessa on otettava huomioon kulloisenkin tilaisuuden luonne. Viran tunnusten käyttäminen ja virkatehtävien hoitaminen edellyttävät aina huoliteltua pukeutumista ja olemusta. Piispainkokous on antanut ohjeet pappien virkapukeutumiseen arkena ja juhlatilanteissa.
Monissa ammateissa virkapukeutuminen ei erottele sukupuolta. Joissain ammattiryhmissä nais- ja miespuolisilla viranhaltijoilla on omat asunsa. Itse työtehtävä ei yleensä edellytä sukupuolen mukaista pukeutumista, vaan pukeutumista määräävät tavat, perinteet ja kirjoittamattomat säännöt.
Sukupuolen mukainen pukeutuminen on tärkeä sukupuoliteko ja sukupuolta merkkaava teko yhteiskunnassa. Kategorioiden väliin jäävä aiheuttaa hämmennystä.
Julia Kristeva kuvaa tällaista kategorioiden väliin jäävää sanalla abjekti, joka on uhka identiteetille. Kieltoa pukeutua toisen sukupuolen vaatteisiin voi tarkastella tästä näkökulmasta: onko nainen miehen vaatteissa tai mies naisen vaatteissa sukupuolieroja ja identiteettejä sotkeva abjekti, väliin jäävä ja siten uhka? Vai onko niin, että kiellolla varmistetaan sukupuolten rajoja niiden ollessa häilyviä ja epävarmoja? Sekoittuminen koettaisiin uhkana.
Terhi Utriainen on tutkinut pukeutumisen ja riisuutumisen kulttuurisia merkityksiä juutalais-krisitillisessä kuvastossa ja kielessä. Hänen mukaansa sukupuolen mukainen pukeutuminen on käytäntö, jolla haluttu ja tärkeänä tai jopa pyhänä pidetty ero sukupuolten välillä on voitu tehdä mahdollisimman näkyväksi ja sitä kautta myös hallittavaksi ja vahdittavaksi.
Selkeästi sukupuolitettu asu voi eliminoida joissakin tilanteissa epävarmuutta, joka voisi johtaa hämmennykseen.
Vaatteet voivat toimia samassa merkityksessä kuin naamio tai kehys. Naamion tavoin ne voivat etäännyttää itse sukupuolisesta ruumiista tai kehyksen tavoin ne voivat tuoda sen entistä selkeämmin esiin. Naamion kaltaisessa merkityksessä puku voi tuoda turvaa ja suojaa kantajalleen, piilottaa hänen persoonansa virkaa merkitsevän puvun alle.
"Naamio" turvaa myös sitä, joka kohtaa puvun kantajan: hän voi turvallisin mielin kohdata viranhaltijan, eikä hänen tarvitse miettiä kyseisen ihmisen persoonallisuutta tai mieltymyksiä. Lääkärin, poliisin, palomiehen ja papin puvut ovat esimerkkejä kantajan persoonaa peittävistä vaatteista. Katsoja ei sinänsä katso puvun ohi, vaan katsoo ja kohtaa puvun kantaman viran.
Pappien kohdalla liturginen pukeutuminen on sukupuolen peittävästä naamioivasta pukeutumisesta selkein esimerkki: pitkä, valkoinen alba peittää ihmisruumiin kaulasta nilkkoihin asti. Päälle puettava kasukka raskaine laskoksineen viimeistelee työn: alle piiloutuu niin 50-kiloisen naisen kuin 100-kiloisen miehen ruumis.
Jumalanpalveluspukeutumisessa sukupuolen ja ruumiillisuuden häivyttämisellä on teologinen merkitys: alba, eli kastepuku peittää meidän syntisen ihmisruumiimme ja pyhittää palvelemaan messussa. Tätä korostavat pukeutumiseen liittyvät rukoukset.
Naispapin voimassa olevaa Vuokko Nurmesniemen 1980-luvulla suunnittelemaa virkapukua on kritisoitu sukupuolen häivyttämisestä. Laatikonmallisen yläosan on koettu korostavan hartioita ja piilottavan naisvartalon muodot alleen. Rajuimmissa kritiikeissä on todettu, ettei puku näytä hyvältä minkään mallisen naisen päällä. Asussa ei ole valinnaisia osia vaan kaikille vartalotyypeille on sama vaate. Valinnaiseksi osaksi on kaivattu erityisesti housuja. Nurmesniemen keskeinen ajatus pukua suunnitellessaan oli tehdä laadukas virkapuku, joka kestäisi aikaa.
Piispainkokous hyväksyi keväällä Kirsimari Kärkkäisen suunnitteleman malliston naispuolisen papin juhlapuvuksi. Uusi puku ei ole vielä käytössä, mutta se on saanut kiitosta moniosaisuudestaan, jonka vuoksi sen epäillään sopivan vartaloltaan monen mallisille papeille. Papinpuvun osaksi voi lähitulevaisuudessa valita housut.
Kärkkäisen pukumallisto täytti piispainkokouksen kriteerit: juhlapuvun tulee olla selvästi tunnistettavissa papin puvuksi. Sen tulee liittyä papin puvun historialliseen jatkumoon. Puvun tulee olla käytännöllisesti toimiva, hinnaltaan toteuttamiskelpoinen, tilanteiden ja vartalonmuutosten mukaisesti muokattavissa oleva sekä esteettinen.
On ilahduttavaa, että pappisviranhaltijoiden pukeutumisessa ollaan viimein valmiita häivyttämään sukupuolieroa tuomalla hameen oheen housuvaihtoehto.
Itse virkaa merkitsevä juhlapuvun tunnus sen sijaan erottaa jatkossakin nais- ja miespapit: miehet pukeutuvat lipereihin, naisilla puvun etumuksessa on risti ja siitä lähtevä valonsäde.
Ratkaisu on sinänsä kaunis, mutta pidän erontekoa merkittävänä ja ongelmallisena teologisena linjauksena: jos virka on kummallekin sama, eikö juuri viran tunnuksen pitäisi olla sama. Mitä sekoittaisi tai uhkaisi se, että naispapilla olisi kaulassaan liperit?
Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka toimii Karjasillan seurakunnan kappalaisena.