Monella virkamiehellä luiskahti kahvi väärään kurkkuun, kun aamu-uutiset viime viikolla kertoivat oikeusministeriön valmisteilla olevasta uudesta ohjeistuksesta.
Niiden mukaan on ihan hyvä juttu, jopa suositeltavaa, jos virkamies osallistuu nettikeskusteluihin ja erilaisiin sosiaalisiin verkkoyhteisöihin. Uusien ohjeiden mukaan esimerkiksi Facebookissa mukana olo on osa virkamiesten työtä. Myös lehtien yleisöosastokeskusteluihin osallistumista rohkaistiin.
"Hyvänen aika, millä ajalla ne työt tehdään?" henkäisi moni ensimmäiseksi.
Äkkikuulemalta ajatus kieltämättä tuntuu oudolta, mutta ehkä tämä nyt on tätä: tietoyhteiskuntaa, jossa kaikki ovat niin tuttuja -- tai ainakin olevinaan.
Ammattiroolin ja yksityisminän rajan pitää hämärtyä, koska se on niiiin inhimillistä.
Ajatellaan nyt vaikka sitä Facebookia eli naamakirjaa. Sinne kirjautunut kerää sivuilleen kavereita, hyväksyy tai hylkää. Toisihan se uutta näkökulmaa, kun voisi virkamiehen kaveriluetteloa tutkimalla selvittää, ketkä kaikki ovat hyvää pataa keskenään. Ei tarvitsisi kurkkia lautapinon takaa.
Mutta voi sitä raukkaa, jolla ei ole kavereita ensinkään! Mutta ostaisitko auton siltäkään, jolla on niitä satamäärin?? Entä jos itse haluat virkamiehen "kaveriksi", eikä sinua kelpuuteta? Niin surullista.
Kiinnostava olisi myös osio, jossa Facebook komentaa henkilöä kommentoimaan omaa tilaansa -- tässä tapauksessa siis tunnollisesti osallistuvaa virkamiestä.
"Eipä taas saanu paljon mitään aikaiseksi tänään: ruokatunnilla kävin apteekissa ja kaupassa. Ostin sipuleita ja sain kaupan päälle dominonappuloita."
"Taas soitti se sama epämiellyttävä toimittaja. Jankuttaa ja kyselee omituisia. Ei hetken rauhaa..."
"Onko kellään vuokrata asuntoa?"
"Kuka näistä kaikista papereista selvän ottaa..."
Hyvällä omallatunnolla virkamies voi nyt tehdä työaikana kaikenlaisia hyödyllisiä testejä, joita Facebook on pullollaan. "Milloin suoni katkeaa päästäsi? Tulos: elät pitkään ja ilman huolia...." tai "Millaisen ensivaikutelman sinusta saa? Tulos: supermahtava vetovoimainen persoona."
Virkamies tuntuisi varmasti entistä läheisemmältä, jos Facebookista selviää, että pelottavana juttuna hän olisi mörkö tai kenkänä mutainen kumisaapas.
Jos virkamies haluaa olemukseensa ripauksen arvovaltaa, hän voi ilmoittautua sivustolla vaikkapa Pokka pitää -fanclubiin, parisuhteensa rekisteröineiden pappien tukiryhmään tai ryhmään "People Who Always Have To Spell Their Names For Other People".
Jos taas tuntuu, että virkamiehesi ei huomaa sinua, häntä voisi Facebookin sivulla tuttavallisesti "tökätä", ilman että siitä joutuu syytteeseen.
Virkamiehen työpäivään ei tämän jälkeen jää ikäviä luppohetkiä. Hänen on tietenkin päivystettävä kaikki mahdolliset blogit, tripit, trapit ja tropit, ettei virheellistä tietoa vain pääse leviämään vireillä olevista hankkeista.
Keskusteluihin on syytä käydä kiinni rohkeasti ja viipymättä. Kyllä ne siellä puhelimen tai sähköpostin tai oven takana joutavat vähän odottamaan.
Mitähän muuta jännää oikeusministeriön demokratia-yksikössä vielä keksitäänkään?
***
Voi, voi. Miten mahtaa Matti-paran talo nyt käydä kaupaksi, kun koko talosta ei löydy laadukasta puutavaraa?