Liikenneviraston pääjohtajan Juhani Tervalan eroilmoitus nosti esiin kysymyksen virkamiesten vallankäytön rajoista. Valtiota pitkään palvellut virkamies ilmoitti maanantaina jättävänsä tehtävänsä, koska oli menettänyt liikenneministeri Merja Kyllösen luottamuksen.
Kun näin oli käynyt, Tervalan ratkaisu oli oikea. On mahdoton tilanne, että liikenneväylien kehittämispäätösten toimeenpanosta vastaavan viraston vetäjällä ei ole hallinnonalan ministerin luottamusta.
Kun liikennealan keskeinen asiantuntijavirkamies pakotetaan lähtemään, perusteiden pitää kuitenkin olla vankkoja. On siksi paikallaan, että Kyllöstä ja Tervalaa kuullaan asiasta vielä eduskunnassa.
Ministeri Kyllösen tähän mennessä julkisuudessa kertoman mukaan pääjohtaja Tervala ei toiminut niin kuin virkamiehen kuuluu toimia eikä esimerkiksi ottanut vaarin edes kirjallisista ohjeista. Jos syytös pitää paikkansa, ei epäluottamuksen syntyä kannata ihmetellä.
Tiistaina myös selvisi, että Tervalan virasto on saanut kahden viime vuoden aikana Valtiontalouden tarkastusvirastolta useita moitteita määrärahojen ja toimivaltuuksien ylityksistä.
Virkamies, kokenutkaan, ei tee poliittisia ratkaisuja vaan se on poliitikkojen tehtävä. Se, että virkamies kertoo oman kantansa, on toki suotavaa. Mutta virkamies on silti poliittisen tahdon toteuttaja. Näin järjestelmä toimii.
Merkitystä ei silloin ole sillä, kuinka hyvät perustelut virkamiehellä linjalleen mielestään on. Jos Tervala ei noudattanut eduskunnan liikennepoliittisen ohjelman linjauksia, kyse ei enää edes ole vain yksittäisen ministerin uhmaamisesta.