Eräs virkamies piti kerran muinoin tiedotustilaisuuden. Hän puhui puolen tunnin monologin byrokratiajargonilla höystettyä hienoa virkakieltä. Lopuksi hän kysyi, onko kellään kuulijoista mitään kysyttävää.
Pitkään vaikutti, että kysyttävää ei ole. Lopulta paikalla ollut kokenut toimittaja nosti sormensa pystyyn ja pyysi, voisiko virkamies kertoa tuon juuri puhumansa myös suomeksi.
Pahimmillaan virkakieli on käyttäjälleen ansa, niin puhuttuna kuin kirjoitettuna.
Kesäkuussa Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi Tammelan kunnanvaltuuston päätöksen, joka koski kouluverkkouudistusta. Yksi syy päätöksen kumoamiseen oli epäselvä virkakieli.
Hallintolain mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Tammelassa pöytäkirjaan kirjattu päätös oli niin kapulakielinen, että siitä ei hallinto-oikeuden mielestä pystynyt ymmärtämään, miten asia on ratkaistu.
Virkakieli on valitettavan usein kaikkea muuta kuin selkeää, vaikka esimerkiksi Kotimaisten kielten keskus on ponnistellut sen kehittämiseksi ja selkeyttämiseksi. Valviran viestintäpäällikkönä työskennellyt Tarja Tamminen antaa Virkakielikampanjan kolumnissaan mainion esimerkin siitä, miten vaikeasti yksinkertainen arkipäiväinen asia voidaan virkakielellä ilmaista.
Kun ihminen sanoo syövänsä kanaa, sanoo virkamies pyrkivänsä kohdistamaan toimintansa kanan syömiseen.
Valtioneuvoston kanslia julkaisi toukokuussa verkko-oppaan, jonka avulla julkishallinnon viranhaltijat voivat selkeyttää viestintäänsä. Toivoa sopii, että mahdollisimman moni virkatekstejä kirjoittava julkishallinnon työntekijä haluaisi aidosti edes yrittää parantaa virkakieltään.
Virkakielen on jo pitkään toivottu muuttuvan kielellisesti selkeämmäksi ja sisällöllisesti ymmärrettävämmäksi. Virkakieli kaipaa myös napakkuutta, eikä inhimillisyyskään olisi pahitteeksi.
Kun eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen julisti viime tiistaina Oulun kaupungin tiedottajan Lea Ansamaan ja sosiaalityöntekijän Sini Sivosen Vuoden selväsanainen -kilpailun voittajiksi, piti hän Oulun kaupungin uudistettujen omaishoidontuen päätöstekstien yhtenä hienoutena juuri teksteihin luotua ihmisläheistä sävyä. Myös päätöstekstien kielellinen selkeys ja sisällöllinen ymmärrettävyys kokivat Jääskeläisen mielestä huikean parannuksen.
Oululla on nyt valmiit työkalut selkeyttää halutessaan muitakin virkatekstejä. Jääskeläinen pitää omaishoidontuen päätöstekstien uudistamisen toteuttamistapaa suorastaan innovatiivisena, koska siihen on kytketty mukaan erilaisia yhteistyön ja vuorovaikutuksen muotoja.
Virkatekstien uudistaminen vaatii aikaa, ainakin jos sitä tehdään Ansamaan ja Sivosen tapaan omien töiden ohella. Omaishoidon päätöstekstien työstämiseen kului heiltä kutakuinkin puolitoista vuotta.
Virkakielellä on toki hyvätkin puolensa. Sen jauhaminen saa monen viranhaltijan vaikuttamaan huomattavasti fiksummalta kuin onkaan.
Jos esimerkiksi kunnan tekninen johtaja toteaa, että yleiskaavan tasolla on mahdollista edistää kävelyn strategisten kulkutapatavoitteiden toteutumista tiiviillä maankäytöllä ja kävelyn edistämiseksi yleiskaavassa voidaan osoittaa kävelyyn painottuvia alueita ja korostaa hyviä kävely-yhteyksiä näiden välillä, ei hänen asiantuntemustaan rohkene kukaan epäillä.