Presidentti George W. Bushin ymmärtäjät ovat, jos enää mahdollista, entistäkin vähemmässä hänen keskiviikkoiltaisen Irak-puheensa jäljiltä. Bushin resepti Irakin rauhoittamiseksi on joukkojen lisäys ja taisteluiden kiihdyttäminen.
Tosiasiallisesti presidentin puhe näyttää merkitsevän julistusta sodan uudelle taistelulle, joka on taistelu Bagdadista. Irakiin lähetettävien 21 500 miehen vahvistusten päätehtävänä on yrittää saada otetta pääkaupungista, joka ei nykyään ole kenenkään ja kaikkein vähiten Irakin hallituksen tai amerikkalaisten kontrollissa.
Uutistoimistotietojen mukaan amerikkalaiset ovat tällä viikolla taistelleet saadakseen valvontaansa yhden Bagdadin pääkaduista, joka kulkee aivan linnoitettujen hallintokortteleiden lähistöllä. Näin vieressä on siis vihollinen. Bushin suunnitelman toteuttaminen tietää lähes väistämättä yhteenottoja sekä sunni- että shiiamuslimien aseellisten joukkojen kanssa, ja Bagdadin aiottu "rauhoittaminen" merkitsee samaa kuin sen raunioittaminen katutaisteluissa.
Bushin puhe oli todellisuudesta irronnutta toiveajattelua, joka on ristiriidassa monien sotilasasiantuntijoiden ja poliitikkojen suositusten kanssa. Se ei tarjoa mitään näkymää siitä, kuinka amerikkalaisjoukot joskus voisivat irrottautua Irakista. Siinä ei myöskään ole jälkeäkään James Bakerin vetämän komitean ehdotuksista, kuten yhteydenpidosta Iranin ja Syyrian kanssa.
Päinvastoin puhe sisälsi jälleen hyvin jyrkkiä sävyjä näitä maita kohtaan. Bush muistutti käskeneensä alueelle uuden lentotukialuksen iskuosastoineen, ja kaiken lisäksi amerikkalaisjoukot ratsasivat torstaina Iranin konsulaatin Irakissa.
Somaliassakin Yhdysvallat on jo mennyt mukaan taisteluihin. Viikon viestinä on siis lisää sotilaita Irakiin, uusia uhkauksia Iranille ja uusi rintama Afrikan puolelle.
Vaikka Bushin sotapolitiikasta on tullut hyvin epäsuosittua jo Washingtonia myöten, presidentti voi ylipäällikkönä silti jatkaa linjaansa. Irakin kaaos on saatu siihen tilaan, jossa kukaan ei pysty todistamaan, että joku toinenkaan vaihtoehto toimisi.
Bush otti vastuun menneistä virheistä itselleen. Silti hän jaksaa uskoa onnistumiseen Irakissa, vaikka tähänastinen todistusaineisto kertoo pelkästä sarjasta vääriksi osoittautuneita päätöksiä. Joku toinen johtaja toteaisi jo, ettei tämä linja toimi. Bush sen sijaan jatkaa sivuilleen vilkuilematta kohti tuntematonta.
Maan seuraava presidentti, kuka hän sitten onkaan, saa eteensä aina vain pahemmaksi kasvavan sotkun.
paakirjoitus@kaleva.fi