Millaisia olivatkaan nuo entisaikojen pitkät kuumat kesät, jolloin tekstiviestit liikkuivat korkeintaan pieninä sähikäisinä telealan insinöörin aivopoimuissa. Ne olivat puheliaita kesiä. Hyvää juhannusta piti toivottaa postikortilla tai suulla. Samalla nenänalusvärkillä esitettiin kuolemattomat kysymykset, että maistuuko heinätyö, oletko uimassa käynyt, taasko lipität olutta tai muistitko kastella kukat? Kasvotusten viestit menivät melko varmasti perille, oikeaan osoitteeseen. Sellaista ei sattunut, että aivan sivullinen raukka olisi joutunut vastaanottamaan tuntemattoman lähettäjän sanomia.
Heinäkuussa se alkoi. Kännykkään lähetti kuka lieneekään 45 kirjainta: "Terve. Pyrin pitämään lomani heti projektin jälkeen." Kuten tunnettua, ihmiseen menee herkästi piru. Pitihän saapuneeseen viestiin vastata: "Tee juuri noin. Se on järkevintä." Meni viikko. Tuntematon lähestyi jälleen, nyt 73 kirjaimella: "Projekti pian paketissa. Varasin tulkin. Se saa tulla mukaan esittelyyn varmuuden vuoksi. Aikoo laskuttaa vasta kun palaat lomilta." Paholainen nosti taas päätään ja vastasi: "Mitä niitä tulkkeja. Puhua mongertavat mitä sattuu ja maksavat paljon. Eiköhän pärjätä ilman." "Ehdin varata jo. En viitsi perua."
Seuraavassa tiedonannossa tämä omin päin tulkin hankkinut tuntematon projektivastaava ilmoitti olevansa lomalle lähdössä ja aikovansa lähettää koiraohjeet maanantaina. Koiraohjeet? Sitten piippasi kännykässä. "Lähdettiin ilmoja pakoon Kreetalle. Koirille on ruokaa alakaapissa, lisää pyörävarastossa. Henna toivoo, että ulkoiluttaisit ne pari kertaa päivässä, jos voit. Avain on entisessä paikassa. Nyt: L.O.M.A." Ei helevata. Se oli sydän eikä lihapiirakan pala, mikä tuntui kurkussa. Nehän kuolevat hurtat nälkään. Ulvovat, raapivat ovenpieltä. Piti nopeasti peukaloida paluuviesti: "En ole tavoittelemasi henkilö. Viesti tullut väärään numeroon." Toivottavasti koirat saivat ruokansa, Kreeta oli maineensa veroinen ja projekti pysyi aikataulussa.
petri.laukka@kaleva.fi