Espoossa paljastunut, äidin tekemäksi epäilty kolmen lapsen surma on poikkeuksellisen järkyttävä tapahtuma, mutta ikävä kyllä ei ainutlaatuinen. Perheristiriidat kärjistyvät tämän tästä surmateoiksi asti.
Perheiden hajoaminen koskettaa aina syvästi kaikkia osapuolia. Jos vanhemmat eivät pysty sopimaan asioista, sosiaalivirastoilla ja käräjäoikeuksilla on iso vastuu huoltajuuskiistojen käsittelyssä. Nyt on käynyt ilmi, että Espoon ja Oulun sosiaaliviranomaiset tulkitsivat traagisesti päättynyttä tapausta eri tavoin.
Asia on herättänyt muutakin keskustelua. Vanhemmat olivat eri kulttuuripiireistä, mikä usein on omiaan vaikeuttamaan avioerotilannetta. Esiin on noussut myös kysymys siitä, suhtaudutaanko erotilanteissa isään ja äitiin eri tavoin huoltajina ja pidetäänkö äidin mahdollista väkivaltaisuutta vähemmän uskottavana. Tapaukseen voi liittyä vielä paljon muutakin.
Suomessa ei ole helppo puhua avoimesti tällaisista asioista, eikä kaikkea pitäisi edes käsitellä julkisesti. Silti on tarpeen pohtia, olisiko voitu toimia toisin ja ehkä siten estää onnettomuus. Jokainen huoltajuusriita ja perhetilanne on erilainen, ja mukana olevien osapuolten tulkinnat saattavat poiketa täysin toisistaan. Selkeitä mustavalkoisia totuuksia harvoin on.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, kyetäänkö toimimaan tavalla, joka parhaiten turvaa lasten tulevaisuuden. Tällaisten asioiden ratkominen viranomaispäätöksillä on kaikkea muuta kuin helppoa. Edes lähipiiri ei aina aavista, kuinka syviä vaikeudet saattavat olla. Paraskaan ammattitaito ei muuta viranomaisia ennustajiksi eikä kaikki ahdistus näy päällepäin.