Oululainen Marjo Mulari on ollut vapaaehtoisena tukihenkilönä jo kymmenen vuotta. Hän tukee mielenterveys- ja päihdekuntoutujia eri järjestöjen kautta. "Olen itse elänyt haastavan nuoruuden. Tiedän, että moni ei kykene ottamaan viranomaisten apua vastaan, vaikka sitä olisi tarjollakin. Tukihenkilötoiminnassa molemmat ovat vapaaehtoisesti. Viranomaisten kanssa on aina joku rooli päällä", Mulari selvittää.
Tärkeintä on Mularin mielestä kunnioitus. "Tuettavalle täytyy pystyä kertomaan, että arvostan häntä. Vaikka hän olisi missä elämäntilanteessa, vaikka hänellä ei olisi asuntoa, työtä eikä mitään, hänellä on oma ihmisarvonsa."
Käytännössä tämä voi ilmetä esimerkiksi kaupungilla kävelyllä, kahvilla tai kaupassa käymisenä. "Tuettavia monesti ihan hävettää kulkea ihmisten ilmoilla", Mulari muistuttaa päihdekuntoutujan tunnoista.
Irti huumeista -- Oulun seudun tuettavat tulevat enimmäkseen Redin kautta. Tukihenkilöitä on vasta koulutettu lisää, joten tilanne on tällä hetkellä aika hyvä.
Lisäksi Oulussa kokoontuu vertaistukiryhmä. Avoimissa tapaamisissa on yleensä kuutisen henkilöä mukana. Yhdistys pyörittää myös puhelin- ja sähköpostineuvontaa. Yhdistyksellä on vain yksi työntekijä.
Mulari kehuu yhdistyksen tarjoamia koulutuksia vapaaehtoisille. Käytäntö on kuitenkin armoton opettaja.
"Minäkin annoin alussa itsestäni liikaa. Nyt olen jo oppinut rajaamaan auttamista oman jaksamisen mukaan. Toisaalta autettavistani tulee lopulta usein myös ystäviäni", Mulari hymyilee.