Irak sai takaisin palan itsemääräämisoikeuttaan, kun Yhdysvaltojen joukot vetäytyivät öljyvaltion kaupungeista. Niin piti tehdä, mutta maan vakautta muutos ei välttämättä lisää.
Tanssia kaduilla, ilotulituksia, torvien soitatusta ja kansallisten joukkojen näyttävä paraati Bagdadin tiukasti vartioidulla hallintoalueella. Muun muassa näin Irakissa juhlittiin tiistaina tapahtunutta sotilaallista vastuunsiirtoa. Siinä yhdysvaltalaissotilaat vetäytyivät maan suurista kaupungeista, joiden turvallisuudesta vastaavat nyt Irakin omat joukot.
Tähän vaiheeseen maassa päästiin kuusi vuotta ja kolme kuukautta sen jälkeen kun Yhdysvaltain joukot vyöryivät maahan maaliskuussa 2003. Hyökkäyksen ja siitä alkaneen Yhdysvaltain miehityksen aikana maassa on kuollut väkivaltaisesti satojatuhansia ihmisiä, näiden joukossa yli 4 300 amerikkalaissotilasta. Painajainen ei päättynyt Saddamin kukistumiseen vaan paheni.
Turvallisuusvastuun siirto voi olla merkittävä askel 24 miljoonan asukkaan maan rauhoittumisessa. Toinen vaihtoehto on, että maa ajautuu uuteen kaaokseen.
Irakin pääministeri Nouri al-Maliki on pyrkinyt valamaan luottamusta siihen, että tilanne pysyy hallinnassa. "Ne jotka epäilevät, etteivät irakilaiset pysty puolustamaan maataan, tekevät vakavan erehdyksen", hän julisti tiistaina. Optimismia on tässä tilanteessa pakko yrittää nostattaa, eikä toisaalta irakilaisten ylivoimaisen enemmistön tahtoa ole syytä epäillä: he haluavat elää rauhallisessa maassa, jossa ei ole ulkomaisia joukkoja, ei Yhdysvaltojen eikä muidenkaan.
Epävarmaa kuitenkin on, mihin irakilaisten voimat tällä hetkellä riittävät. Maassa toimii pelottava määrä ryhmittymiä, joiden pyrkimyksenä on tilanteen ajaminen kaaokseen. Vaikka tilanne Irakissa on viime kuukausina selvästi rauhoittunut, vastuun siirtoa edeltävinä päivinä maassa koettiin jälleen verisiä iskuja. Todennäköisesti juuri lähiviikkoina kapinalliset panevat Irakin johdon ja maan turvallisuusjoukot kaikin keinoin koetteille.
Jos väkivalta ei nyt pääse valloilleen, jokainen uusi päivä vahvistaa kansalaisten luottamusta maan johtoon. Tästä viikosta alkaen sen edustajia ei enää yhtä vahvoin perustein voi myöskään väittää Yhdysvaltain sätkynukeiksi. Tämä kasvattaa johdon legitimiteettiä ja vähentää myös myötämieltä kapinallisia ja heidän tavoitteitaan kohtaan.
Liialliseen toiveikkuuteen ei kuitenkaan kannata sortua. Myös Yhdysvaltain presidentti Barack Obama tunnusti, että Irakissa on edistytty mutta paljon töitä on vielä tekemättä: "Ei kannata erehtyä. Edessä on vielä vaikeita päiviä", hän muistutti.
Sellaisten varalta irakilaisia ei sentään ole jätetty yksin. Maahan jää yhä yli 130 000 yhdysvaltalaissotilasta. Niiden on määrä tästä eteenpäin muun muassa purkaa kaupunkien ulkopuolella miinoja ja pommeja mutta samalla pysytellä tukikohdissaan paljon tiiviimmin kuin tähän asti.
Samalla nuo joukot kuitenkin ovat reservinä, jotka voi nopeasti mobilisoida, jos tilanne pahenee. Tätä näkökohtaa ei toki virallisissa puheenvuoroissa nyt tuoda esiin. Niissä muistutetaan sopimuksesta, jonka mukaan ensi vuonna Yhdysvallat pitää Irakissa enää 30 000 - 50 000 sotilasta, ja vuoteen 2012 mennessä loppujenkin joukkojen pitäisi lähteä maasta.
Kahdessa ja puolessa vuodessa Irakissa ehtii kuitenkin tapahtua paljon. Konfliktien mahdollisia sytykkeitä on useita, kuten uskontoryhmien kiistat, kysymys kurdien asemasta ja öljyn hallinnasta.
Se on päivänselvää, ettei Yhdysvallat pysty näitä syvällä olevia ongelmia hoitamaan kuntoon. Siksi sen poistuminen Irakista on ainoa oikea vaihtoehto.