Kun luet tätä, tiedät jo, voittiko Hanna vai Jani. Mie vai mä. Ei tarvitse enää jännittää. Helpottaa.
Minäkin tiedän voittajan, mutta en välitä siitä. Tärkeintä on, että suomalaiset saivat uusia tähtiä, joista me jo tiedämmekin kaiken oleellisen.
Jani on Keravalta. Ennen finaalin ratkeamista Jani kävi pohjalla. Nuorukainen ratkesi juomaan oluen, mutta kiisti olevansa alkoholisti. Ihmissuhdekin kariutui, ei vain kerrottu mikä suhde.
Tunteet olivat niin pinnassa, että mies oli melkein lähellä purskahtaa itkuun harjoituksissa. Ja vielä kesken laulun.
Kuvissa Jani katsoi väsyneenä lattiaan. Meikkien alta olisivat siis paljastuneet tummat silmänaluset. Kisan ratkettua Jani lähti moikkaamaan kissaansa.
Hannakin on trukkikuski oikealta luonnoltaan. Yleisön mielestä hän on aito karjalaistyttö ihan Lappeenrannasta. Hän osaa sanoa mie.
Tiedämme, että Hanna tykkää vaniljasta, rakennekynsistä ja nukkumisesta. Jo ennen finaalin huipennusta Hannasta kasvoi suursuosikki, mutta Janista veikattiin mustaa hevosta.
Hanna on vielä Jania epävarmempi tähti, sillä hän ei osannut sanoa, seurusteliko vai ei. Äidiltäköhän sitä pitäisi kysyä?
Saimmepa me muitakin tähtiä.
Sekin Tuiskun Antti Rovaniemeltä, mie-miehiä myöskin. Ihan kiva ja symppis, lauloi falskisti kuten Hannakin, mutta eihän se ole tärkeintä. Hän oli niin ihana.
Antti on jo melkein varma levytyssopimuksesta. Christiania on pyydetty tekemään levyä, mutta hän haluaa vielä odottaa, pyytävätkö suuremmatkin levy-yhtiöt. Ei saa olla vaatimaton.
Anniinaa ei sentään ihan levylle olla päästämässä, mutta onneksi tyttöä on pyydetty häihin ja firmojen juhliin.
Tie on auki taivasta myöten.
Ennusmerkit ovat hyvät. Britannian viime vuoden Idols-voittajat keikkuvat yhä listojen kärjessä.
On turha luulo, että Suomessa tuomarit sattuivat olemaan töykeitä. Sehän kuului asiaan, formaattiin. Myös Etelä-Afrikassa, Saudi-Arabiassa tai Puolassa Idols-tuomarit olivat tökeröitä.
Idols-ohjelman kehittäjän Simon Cowellin tiedetään sanoneen yhdelle laulajalle, että tämä tuhosi juuri Cowellin kaikkien aikojen lempikappaleen.
Tähdet syttyvät samoin joka maanosassa. He näyttävät ja kuulostavat samalta, ajattelevat samoja asioita. Todennäköisesti surisuttavat vielä suussaan samanlaisia sähköhammasharjoja.
Laulajat esittävät toisten säveltämiä ja sanoittamia kappaleita, heidät meikataan ja vaatetetaan, tukat leikataan, värjätään ja muotoillaan. Heitä opetetaan esiintymään, puhumaan yleisölle ja toimittajille, he saavat managerin.
Lopulta kansan suuret idolit saavat levytyssopimuksensa. Levylle he sitten antavat äänensä, vain äänensä. Kanteen he antavat mairean hymynsä. Muuta annettavaa heillä ei ole tai heiltä ei ole muistettu kysyä.
Kun tietoisuus uusista idoleista on levinnyt kaikkialle, myös Ristijärvelle, äiti ja isä nappaavat pieneltä lapseltaan kitaran ja kieltävät tätä laulelemasta omia hupsuja lurituksiaan. Joulupukki tuokin sitten karaokepaketin.
Loppujen lopuksi kysymys taitaa silti olla vielä musiikistakin, ihan vähän. Hyvin vähän. Idols-tuomareiden tapoja mukaillen ohjelma on surkea. Se on omiaan pilaamaan sitäkin viimeistä pisaraa musiikissa, jota kutsutaan luovuudeksi.