Espanjassa vietetään keskiviikkona verisen sisällissodan päättymisen 70-vuotispäivää, vaikkei välttämättä uskoisi. Viralliset muistotilaisuudet ja juhlallisuudet on typistetty minimiin, ja monet sodan ajan julmuuksista odottavat yhä tutkimistaan.
Paikallisesti vuosipäivän kunniaksi vietetään kyllä monenlaisia tilaisuuksia, mutta maan parlamentti tyytyy pikaiseen muistohetkeen, johon yksikään päähallituspuolue sosialistien edustaja ei aio osallistua. Pääministeri Jose Luis Rodriguez Zapaterokin aikoo olla Lontoossa G20-kokousta valmistelemassa.
Monien mielestä vaitonaisuus kertoo vastaansanomattomasti, miten kiistelty ja kipeä aihe sisällissota ja sen seuraukset ovat edelleen espanjalaisille.
-- Hallitus pelkää ärsyttävänsä oikeiston, moittii sodan uhreja etsivän järjestön edustaja Emilio Silva.
Valtio vei häviäjien lapset
Sota syttyi vuonna 1936, kun kenraali Francisco Franco aloitti kansallismielisten kannattajiensa kanssa kapinan vasemmistolaista tasavaltalaishallitusta vastaan. Natsi-Saksa ja fasistien johtama Italia tukivat Francoa, Neuvostoliitto tasavaltalaisia. Molemmilla puolilla taisteli tuhatmäärin ulkomaalaisia vapaaehtoisia.
Kamppailu päättyi kansallismielisten voittoon 1. huhtikuuta 1939, mistä alkoi Francon 36-vuotinen diktatuuri. Sodassa kuoli arviolta puoli miljoonaa ihmistä, ja lisäksi sen jälkimainingeissa teloitettiin jopa satatuhatta tasavaltalaista.
Teloitusten oikeutuksen ohella selvittämättä on ns. kadonneiden lasten tapaus. Tutkijoiden mukaan Francon hallintokauden alussa viranomaiset ottivat pakkokeinoin ja katolisen kirkon avustuksella huostaan tasavaltalaisten perheiden lapsia käännyttääkseen heidät puolelleen.
Poliittisen historian professorin Julian Casanovan mukaan 1940-50-luvuilla valtion huostassa oli peräti 30 000 lasta.
-- Kaikkia näitä lapsia ei toki ollut varastettu vanhemmiltaan. Mutta on tapauksia, joissa lapsi oli siepattu, hänen henkilöllisyytensä vaihdettu ja hänet adoptoitu vieraaseen perheeseen, Casanova kertoo.
Puhdistusohjelman laajuuden selvittämistä hidastaa valtion vastahankaisuuden ohella asiakirja-arkistojen surkea tila.