Vipinää telt­ta­ket­jus­sa

Innokkaat talkoolaiset pystyttivät keskiviikkona Juhlatelttaa Oulun Lammassaareen, mutta kuinka he sinne oikein päätyivät? Tarinassa on monta mutkaa, joista ensimmäinen koukkaa kauas menneisyyteen, pienelle saaripahaselle avomerellä.

Trank ry:n Pekka Heinonen vinssaa telttakangasta kohti taivasta Lammassaaressa.
Trank ry:n Pekka Heinonen vinssaa telttakangasta kohti taivasta Lammassaaressa.

Juhlateltta Lammassaaressa 19.-24. elokuuta.
Lisätietoja ohjelmasta: www.juhlateltta.fi

Innokkaat talkoolaiset pystyttivät keskiviikkona Juhlatelttaa
Oulun Lammassaareen, mutta kuinka he sinne oikein
päätyivät? Tarinassa on monta mutkaa, joista ensimmäinen koukkaa kauas menneisyyteen, pienelle saaripahaselle
avomerellä.

1. Lapsuuden mystinen saari
"Kun olin pikkupoika, isäni kävi kalassa siellä. Itse en päässyt, kun sinne piti mennä niin myöhään syksystä", muistelee Juhlateltan puuhamies Jukka Takalo lapsuuden mystistä Santapankkia - saarta, joka on niin matala, ettei se näy mantereelle lainkaan.

Viimein aikamiehenä Takalo kävi Santapankilla. Vanha kaveri ja Oulun musiikkivideofestivaalien taiteellinen johtaja Taina Ronkainen innostui valokuvista. Ronkainen ja Takalo olivat jo pitempään mietiskelleet, että tarvittaisiin ulkoilmatapahtuma ihmisten elämää häiritsemään, takavuosien tyyliin. Osa musiikkivideofestivaalien ohjelmistosta haluttiin 15-vuotisjuhlan kunniaksi viedä takaisin ulkoilmaan.

Kaukana Kaliforniassa oli esikuvakin. "Siellä on festari hiekkarannalla, minne porukkaa vaan menee ja vie kaiken mukanaan pois lähtiessään. Sinne ei jää yhtään roskia. Ne olisivat ehkä maailman parhaat festarit", Takalo sanoo.

2. Jaettu haave

"Takalon Jukka oli PSK Kaupunnissa keikalla", muistelee baarin omistajiin kuuluva Vesa Ranta helmikuista tapaamista. Kävi ilmi, että Takalo, Ronkainen ja Ranta haaveilevat samasta tapahtumasta. Innostus oli suuri, mutta todellisuus aiheutti takapakkia. Santapankkiin ei voi rantautua millä tahansa tuulella ja siellä on lintujen pesimäpaikkoja.

Ajatus saarifestarista kuitenkin eli. Seuraavaksi mietittiin Iin Röyttää, joka sentään on vain neljän kilometrin päässä mantereesta. Vanha venevaja vetää yli 300 henkeä ja veneet voisivat sahata edestakaisin saaren ja mantereen väliä. Iin Röyttää selvitettiin innokkaasti ennen kuin idealamppu välähti: keskellä Ouluakin on saari ihan kuin festivaalia odottamassa.

"Minä taisin ensimmäisenä sanoa, että oletteko miettineet Lammassaarta", Ranta sanoo.

3. Lammassaari ja sirkusteltta

Kevään mittaan ajatus kirkastui ja kokosi yhteen ison joukon oululaista kulttuuriväkeä. "Tainalla oli idea, että Pumpeligaalakin pitäisi viedä ulos eka kertaa. Lammassaari ja sirkusteltta löysivät toisensa", Takalo kertoo.

Vinkki Happitelttana toimineesta vuokrattavasta sirkusteltasta tuli PSK Kaupunnin
Qstock-miehiltä. Oululainen Trank ry toi mukanaan vuosien kokemuksen Happiteltan pyörittämisestä. Keväällä virinnyt Taiteiden yö hyppäsi remmiin. "Näin pienessä tuhannen ihmisen festivaalissakin on monta liikkuvaa osaa. Täytyy olla aika pitkät muistivihot kaikilla", Ranta toteaa.

4. Anteeksi, Oulun koirat

Suuren innostuksen ja talkoohengen lisäksi tarvittiin myös vähän rahaa. Jukka Takalo arvelee, että samanlaisen tapahtuman järjestäminen samoilla esiintyjillä maksaisi Helsingissä viisi kertaa enemmän kuin Oulussa.

"Musavideofestarien hallitus lopulta uskalsi ottaa vastuun, jos saadaan jostain rahaa pummattua", Takalo kertoo. Oulu15- ja Oulu inspiroi -hankkeiden tuen myötä myös oululaisella veromaksajalla on pieni osuutensa Juhlateltan toteutumisessa.

"Oulun koirilta pitää pyytää anteeksi, että ne eivät pariin viikkoon pääse sinne Lammassaareen", Takalo nauraa.

Ilmoita asiavirheestä