Vinyylilevyt ovat taas tapetilla. Yksi haluaa nautiskella niistä rahinoineen päivineen. Toinen haluaa varmistaa vinyyliaarteiden säilymisen tekemällä niistä digitaalisen varmuusvaraston.
Vinyylilevyn digitalisointi ei vaadi avaruusfyysikon taitoja. Tarvitaan tietokone, äänikortti, LP-levysoitin ja vahvistin. Erillisen äänikortin sijasta monessa nykytietokoneessa on emolevyssä valmiina äänipiiri.
Tarvitaan myös sopiva kaapeli tietokoneen ja vahvistimen väliin. Tietokoneessa pitää olla myös äänenkäsittelyohjelma, joita saa ilmaiseksikin netistä.
Levysoitinta ei voi kytkeä suoraan tietokoneeseen, vaan se pitää kytkeä vahvistimeen, jossa on phono-liitäntä. Vahvistimesta pitää löytyä line out -ulostulo. Monissa kotistereovahvistimissa saattaa olla ulostulo esimerkiksi myös tape rec -nimellä.
"Jos osaa äänittää kasetille, pätee sama analogia tässäkin: kasettisoittimen tilalla vain on tietokone", rohkaisee Oulun konservatoriossa tietotekniikkaa ja äänifysiikkaa opettava Jari Niemi.
Välikaapeli on rca-stereominiplugi-piuha, jonka toisessa päässä on punainen ja valkoinen tappi ja toisessa päässä pieni liitin eli miniplugi. Punavalkotapit työnnetään vahvistimen line out -reikiin. Tietokoneesta pitäisi sitten osata valita line in -sisääntulo, joka ottaa tavaraa vastaan ja johon miniplugi tökätään.
Ennen kuin digiurakkaan ryhdytään, on varmistettava, ettei itse levysoitin ole loppuunkulunut.
"On tärkeää, että levysoittimen pyörimismekanismi ja neula ovat hyvässä kunnossa. Jos levy pyörii epätasaisesti, ääni huojuu ja vaappuu", Niemi muistuttaa.
Vahvistimessa on myös paikka LP-soittimen maadoitusjohdolle. LP-soittimen maadoituksella saadaan kuriin mahdollinen verkkohurina.
Sitten tallentamaan. Tietokoneen päästä on ensin tarkistettava pari asetusta. CD:n standardi on 44,1 kilohertsiä. Sama näytteenottotaajuus löytyy myös äänikortista, ja Niemi suosittelee valitsemaan taajuuden yhteensopivaksi juuri CD:n kanssa.
Kasettisoittimesta moni muistaa, kuinka desibelimittari vilkkui punaisilla valoilla ja ääni meni särölle. Tietokonemaailmassa 0 dBFS:n (decibels full scale) yli ei ole menemistä, sillä digitaalisärö on kamalan kuuloista mössöä.
"Hyvä turvaraja voisi olla miinus 6 dBFS tai jopa miinus 12 dBFS dynamiikkavaraa äkillisiä signaalipiikkejä varten", Niemi neuvoo.
Äänenkäsittelyohjelmalla pystyy poistamaan vielä taustakohinaa ja napsahteluja, tosin valitettavasti usein äänen laadun kustannuksella.
"Kohinan vähentäminen melkein väkisinkin heikentää äänen kirkkautta tai tuo ääneen muita outoja värejä", Niemi kuvailee.
Lopulta musiikin voi tallentaa esimerkiksi wav- tai mp3-tiedostoksi. Wav-tiedosto vie kovalevyllä enemmän tilaa, mutta toisaalta wav-tiedostossa musiikki on valmiina CD:lle sopivassa muodossa.
Lopuksi CD:t poltetaan ja digitaaliarkisto on valmis.