Dublin Äänimerkki pärähtää kimeästi, ja kuusi tuulennopeaa vinttikoiraa ryntää sähköjäniksen perään. Istun elämäni ensimmäistä kertaa vinttikoirakilpailujen katsomossa. Paikka on Harolds Cross Greyhound Stadium Dublinissa.
Vinttikoirakilpailut ovat Irlannissa hyvin suosittua viihdettä. Ensimmäiset kisat maassa järjestettiin vuonna 1927. Ratoja on tällä haavaa parisenkymmentä, joista kaksi Dublinissa.
Kilpailujen pitopaikalla ei toden totta seisoskella radan ympärillä, vaan istutaan mukavasti suuren stadionin sisätiloissa. Sieltä on lasiseinien läpi suora näkymä radalle. Parhaat paikat ovat trendikkäässä ravintolassa, jossa voi nauttia hyvän päivällisen viinin kera. Ylemmissä kerroksissa tarjotaan myös vaatimattomampia ruoka-annoksia.
Osa illan huvista on vedonlyönti, johon voi osallistua vaikkapa eurolla. Päivällispöydästä ei toki tarvitse nousta "sijoittamaan" rahaa. Ennen kutakin lähtöä - joita tapahtumailtana oli 11 - kävi stadionin virkailija myymässä osallistumislipukkeita ja myöhemmin maksamassa mahdollisen voiton. Stadionin ulkopuolella näytti lisäksi olleen kymmenkunta yksityistä vedonlyöjää.
Vedonlyöntimahdollisuuksia on useita. Voi tietysti veikata voittajaa taikka valita vaikkapa kuuden koiran lähdöstä kolme, joiden arvioi sijoittuvan paikoille 1.-3.
Miten sitten valita vedonlyöntikohde? Aluksi sijoitin yksi tai kaksi euroa koiralle, jonka nimi jostakin syystä tuntui jännältä. Kuten esimerkiksi Ask for Diamons tai Silly Boss! Kun taktiikka ei lyönyt leiville yritin perehtyä käsiohjelman vihjeisiin. Ilman merkittävää menestystä! Vihdoin kuitenkin tärppäsi, kun onnistuin veikkaamaan kolmen koiran voittotroikan. Eli sijoitin 6 euroa ja sain takaisin huikeat 10,20. Loppujen lopuksi jäin tappiolle joitakin euroja, mutta harvoin on ollut niin hauskaa noin pienellä rahalla.
Entäpä sitten itse tapahtuman päätähdet? Pitihän heitä päästä katsomaan. Salamavaloilla kuvaaminen on kilpailujen aikana ankarasti kielletty ja vaikkei olisi ollutkaan niin eihän siitä olisi mitään tullut. Kun meikäläinen olisi painanut laukaisinta, olisivat koirat olleet jo ties kuinka kaukana.
Pääsin tapaamaan koiria ja niiden valmentajia tilaan, jossa valmistauduttiin kilparadalle lähtöön. Olin ennakolta ajatellut, että pikapinkojat ovat hampaitaan kiristeleviä, äkäisiä otuksia. Mitä vielä! Ne olivat tosi säyseitä eivätkä luoneet minuun yhtään ilkeätä katsetta.
Siinä odottelivat malttamattomina radalle pääsyä seitsemännen lähdön koirat Fr Ned, She Bear, Royal Pearl, Elldan Beauty, Clonlusk What ja Jims Vieri. Voittajakoiralle tai oikeammin sen omistajalle oli luvassa 1 500 euroa. Valmentajat veivät koirat ensin stadionin edessä olevalle korokkeelle esiteltäviksi. Kahta pikajuoksijaa tuleva koitos näytti jännittävän niin, että ne pissivät nurmikolle. Olipahan kevyempi juosta!
Kuvateksti:
Fr Ned punaisessa takissaan ja Royal Pearl valkoisessa valmistautumassa radalle lähtöön. Kuva: Pirkko-Liisa Summa.