Kadulla vastaan tulee tuttavallisesti jutteleva ihminen, joka pitäisi esitellä seuralaiselle. Vastaantulija vaikuttaa etäisesti tutulta, mutta nimi ei vain tule mieleen ponnisteluista huolimatta.
Miten voi esitellä kohteliaasti ihmisen, jonka nimeä ei millään muista, Tapaseuran varapuheenjohtaja Risto Rasku?
– Tämähän on meille kaikille tuttu tilanne. Ainakin minulla henkilökohtaisesti on huono nimimuisti. Kasvot ovat tutut, mutta nimi kadoksissa.
– Itse toimin tällaisessa tilanteessa niin, että tervehdin vastaantulijaa ja sanon: ”Hei, minä olen Risto Rasku ja tiedän, että olemme tavanneet aiemmin, mutta nyt on nimi ja yhteys välillämme kadoksissa.”
– Tähän vastaantulija yleensä vastaa kertomalla oman nimensä ja jos muistaa, myös sen, missä olemme aiemmin tavanneet.
Miten kiusallisen tilanteen voisi parhaiten kiertää?
– On turhaa ruveta peittelemään ja keksimään muita temppuja, koska toisen nimen unohtaminen on aivan luonnollista eikä mitenkään hävettävää.
Kannattaako paljastaa, että ei muista nimeä?
– Tällaisessa tilanteessa kannattaa aina olla rehellinen. Näin minä sen asian näen.
Toimiiko sellainen konsti, että esittelee seuralaisensa ensin vastaantulijalle, jonka nimeä ei muista ja odottaa sitten, että tämä kertoo itse nimensä?
– Rehellisyys toimii paremmin. Kun nimettömälle tuttavalle on ensin esittäytynyt ja tunnustanut, ettei tämän nimi muistu mieleen, on sen jälkeen luonnollista esitellä hänelle seuralaisensa.
Osaavatko suomalaiset esittäytyä niin kuin pitää?
– Yleensä kyllä, mutta usein turha ujous estää luontevan käytöksen tällaisissa tilanteissa. Ja kyllähän me suomalaiset edelleen olemme vähän jäykempiä ja ujompia kuin esimerkiksi naapurimme ruotsalaiset.