”Mikä siinä on, että kaikki vapaana oleva tila täyttyy tavarasta?” päivitteli nyt jo edesmennyt äitini. Niin täyttyi, kun mitään ei koskaan heitetty pois. Kaikki, hiukan rikkinäinenkin tavara säilytettiin pahan päivän varalle.
Hyvin ymmärrän sodan hävityksen kokeneiden ihmisten ajattelutavan. Isovanhempani ja vanhempani menettivät sodassa kaiken. Heidän aikalaistensa piti olla kekseliäitä kierrättäjiä selvitäkseen.
Vanhempiemme keräilyvimma on tuottanut meille nuoremmille mahdollisuuden palata juurillemme. Jäämistöjä järjestellessä voi palata lapsuuteen tavaroiden kautta. Jokaiselle esineelle löytyy tarina, kun niitä muistellaan yhdessä sisarusten kanssa. Nappipurkki kertoo paljon eletystä elämästä.
Keräilyvimma on tuottanut Suomeen monenlaisia museoita. Positiivisen keräilyvimman ansiota on se, että olen tänäkin kesänä voinut vierailla kotiseutupäivillä kotipitäjän kotiseutumuseossa.
Kuusamon kotiseutumuseo on ulkomuseo, jonka kehittäminen on ollut Kuusamo-Seuran kunnia-asia kymmenien vuosien ajan.
On upea asia, että niinkin mittava määrä vanhaa esineistöä on saatu museoon talteen poltetusta Kuusamosta. Erityisesti ihailen sitä, että seuralla löytyy vuosi toisensa jälkeen talkooväkeä, jotta voimme kerääntyä museopihapiiriin nauttimaan kuivalihavelliä ja kampanisuja, kuulemaan tarinoita entisaikojen elämästä ja seuraamaan työnäytöksiä.
Keräilyvimman ansiota lienee sekin, että tänä kesänä museon pihapiiriin on noussut uusi rakennus.
Sodan jälkeen väliaikaisasumuksena ollut Iivari Salmivaaran talo oli vuosikymmenten ajan perheen varastotilana. Sinne siirtyi tavara, joka talletettiin kaiken varalta.
Tarvittiin säilytystilaa, ja ehkä sen vuoksi talo säilyi uudisrakennusten keskellä.
Oli onni, että talo säilyi ja pelastettiin siirtämällä se museoalueelle täydentämään rakennuskokonaisuutta. Talosta puuttuu vielä uuni ja ajanhenkiset kalusteet. Vielä tämän suven aikana siellä vietetään tupaantuliaisia.
Museot ovat yhdessä arkistojen ja kirjastojen kanssa osa kansakunnan muistia. Museoiden tehtävänä on tallentaa ja hoitaa kokoelman aineistoa.
Tallentamisen ja hoitamisen lisäksi museot välittävät tietoa. Tiedonvälitystehtävä herää eloon satunnaiselle kävijälle taitavan museo-oppaan avulla. Rakennuksiin ja esineisiin tulee henki, kun niihin liitetään kertomukset.
Museot ovat osa kansakunnan muistia, ja siksi museoissa kannattaisi vierailla perhekunnittain virkistämässä perheen muistia. Niissä vanhemmilla on oiva mahdollisuus siirtää perheen tarinoita lapsilleen. Lapsena syöpyy helposti mieleen asioita, jotka sitten säilyvät koko eliniän ja toivon mukaan välittyvät jälleen uudelle sukupolvelle.
Kouluille museot ovat yksi monista oppimisympäristöistä. Pohjoisen koululaiset voivat etäisyyden vuoksi vain haaveilla vierailusta Kansallismuseossa tai Kiasmassa.
Sitten, kun luokkaretkelle päästään, ohjelmaan laitetaan käynti museossa tai näyttelyssä, sillä netin virtuaalikierros ei vastaa oikeaa museovierailua. Elävä museo tuoksuu museolta ja tarinoilta.
Jokaisen kesälomalaisen ulottuvista löytyy ainakin yksi Suomen yli tuhannesta museosta. Siellä pitää piipahtaa niin kauan kuin se siinä vielä on olemassa.
Toivon, että meillä tulevaisuudessa tiukassakin taloustilanteessa löytyy tahtoa ylläpitää ja kehittää kansakunnan muistia.