Oulun musiikkijuhlien konsertit sisältävät tänä vuonna tukevan annoksen pianonsoittoa, ja sooloresitaalejakin kuullaan viikon kuluessa jotakuinkin normaalitarjonnan kolmen vuoden annoksen verran. Pianonautinnot aloitti lauantai-iltana Gergely Bogányi soittamalla mielenkiintoisen valikoiman Frédéric Chopinin musiikkia.
Konsertin dramaturgia eteni pienestä suureen ja samalla kevyemmästä vakavaan. Pehmeäksi aloitukseksi Bogányi esitti kolme Nokturnoa op. 9, joista kaksi ensimmäistä ovat myös kahvimainoksista tuttua musiikkia. Chopinin varhaistuotantoon kuuluvien pienten monologien tulkinnoissa Bogányi viihtyi hyperromanttisen viipyilyn ja eteerisen soinnin maailmoissa. Äärimmäisellä herkkyydellä toteutetuissa Nokturnoissa taiteilija nosti esille yksityiskohtia jopa pitempien linjojen kustannuksella.
Masurkat ovat Chopinin kokeellisimpia ja intiimiydessään vaikeimmin lähestyttäviä sävellyksiä. Bogányin esittämät neljä Masurkkaa op. 24 ovat harmonisesti ailahtelevia pieniä runoja, joissa pianisti jatkoi nokturnojen tapaan intiimiä ja yksityiskohdista viehättyvää lähestymistapaa.
Astetta kevyemmäksi ja ulospäin suuntautuvammaksi tunnelma muuttui seuranneissa kahdessa Impromptussa, joista jälkimmäinen ei kylläkään ollut käsiohjelmassa mainittu Ges-duuri op. 51 vaan Fis-duuri op. 36.
Yleisön kannalta muutos oli miellyttävä yllätys, sillä kyseinen teos on sävellyksenä Impromptuista mielenkiintoisin ja se kohosi Bogányin käsissä vielä todellista mittaansa suuremmaksi. Virtuoosipianistien vanha sotaratsu, Poloneesi As-duuri op. 53 sai tällä kertaa toimia tunnelman nostattajana ennen väliaikaa.
Jälkipuoliskolla kuulluissa suurissa teoksissa Bogányin huikea pianismi pääsi todella oikeuksiinsa. Nelivuotiaana opintonsa aloittaneen pianistin tekniikka tekee soittimesta ikäänkuin käsien orgaanisen jatkeen, ja Bogányi kykenee soittamaan jopa nykyvirtuoosien mittapuun mukaan huomattavan erehtymättömällä varmuudella.
Alkupuolella ainakin omaa makuhermoani ajoittain kiusannut pikkuasioiden kanssa herkuttelu oli poissa ja monien soittajien esityksissä levottomasti hortoileva Fantasia op. 49 piirtyi nyt jykevän arkkitehtonisena.
Varsinainen huipentuma oli kuitenkin Bogányin tulkinta Sonaatista b-molli op. 35. Bogányi teki tutusta teoksesta keskimääräistä selvästi karumman ja antoi kolkolle Scherzo-osalle jopa rujoja äänenpainoja. Koko sonaatti kulki eteenpäin ylvään fatalistisesti ja nopeahkot siirtymät osasta toiseen vain lisäsivät yhtenäisen jännitteen voimaa.
Aloituksen perusteella musiikkijuhlilla on tänä vuonna odotettavissa pianomusiikin ystäville korvat täyteen mannaa.