Suomen EU-sihteeristön päällikön Anja Vilon mieli on haikeana, kun Suomen kausi puheenjohtajana päättyy joulukuun viimeinen päivä. Väsymys on alkanut jo vähän painaa, mutta vapautuminen ei silti tunnu voitolta.
"Mitä tämän jälkeen eteen tuleekin, ei se ole mitään tähän verrattuna", hän sanoo, kun Suomen isännöimä Eurooppa-neuvoston kokous on alkamassa Brysselissä torstaina.
Anja Vilo kaipaa jo etukäteen tiimiläisiään, joiden kanssa työ on luistanut hyvin. "Meillä on muodostunut mahtava verkosto ja nyt tiimi hajoaa", hän suree.
Vilon hommat eivät kuitenkaan lopu ihan heti, vaan hän on mukana purkamassa puolivuotista heinäkuuhun saakka. Mitä sen jälkeen tulee, hän ei vielä tiedä.
Anja Vilo on virkavapaalla ulkoministeriöstä. Ennen valintaansa EU-sihteeristön päälliköksi hän oli mukana jo päättyneessä hallintoprojektissa.
Puheenjohtajuus on ollut vaativa ja iso urakka, mutta kaikki on mennyt hyvin, vaikka haasteita on piisannut.
"Kyllä tämä on ollut haasteellisin tehtävä, mitä minulla on koskaan ollut, haasteellinen myönteisessä mielessä", Anja Vilo sanoo.
Suomessa on pidetty heinäkuun alun jälkeen 140 ja Brysselissä noin 4 000 eritasoista kokousta.
Työtunteja Vilo ei ole laskenut. Kun hän maaliskuussa 2005 aloitteli kauden suunnittelua, oli kertyi tunteja noin 12 päivässä, mutta se oli vielä lastenleikkiä.
"Kauden aikana on usein käynyt niin, että kun olen laittanut kännykkään herätystä, on se ilmoittanut, että aikaa herätykseen on kolme tuntia ja 20 minuuttia."
Uusi projekti on tarkoittanut tietysti myös sitä, että lukioikäiset tyttäret eivät ole äitiään kotona juuri nähneet.
Fysiikka on kestänyt, vaikkei Vilo ole pystynyt harrastamaan kuin hyötyliikuntaa kokouskäytävillä. "Tietysti sairastun nyt jouluksi", hän epäilee.
Vilo seurasi läheltä Suomen puheenjohtajakautta vuonna 1999. "Osasin odottaa mitä tuleman pitää. En syöksynyt mustaan aukkoon."
Ero edellisen ja nyt päättyvän kauden välillä on Vilon mielestä suuri: EU:n asialista on laajempi kuin seitsemän vuotta sitten ja jäsenmaiden määrä on aivan toista luokkaa.
"Näin Saariselällä pöydän, jonka ympärillä valtionpäämiehet tuolloin istuivat. Se näytti lapsellisen pieneltä", hän muistelee.
Puolivuotisen kohokohdiksi hän mainitsee Asemin sekä Lahden ja Lappeenrannan kokoukset.