Menneiden aikojen gallialaisten symbolieläimestä, villisiasta, on tullut todellinen ongelma. Sympaattisen oloisilla villipossuilla ei luonnossa ole vihollisia metsämiestä lukuun ottamatta. Villisiat lisääntyvät hurjaa vauhtia.
Villisiat liikehtivät mielellään öiseen aikaan. Ne aiheuttavat vuosittain noin sata kuolemaan johtavaa liikenneonnettomuutta. Poliisin mukaan on myös todennäköistä, että osa tuhoisista ulosajoista on villisikojen aiheuttamia.
Vanha uros painaa 150 kiloa ja ylikin, naaraat harvoin sataa kiloa enempää. Villisian säkäkorkeus on noin 80-120 senttiä.
Villisioista on tullut varsinaisia maatalouden tuholaisia. Ne aiheuttavat vuosittain kymmenien miljoonien eurojen vahingot. Ne ovat kaikkiruokaisia. Ne tykkäävät myös kieriskellä maissi- ja vehnäpelloissa.
Ranskan villisikakannan arvioidaan olevan noin 5-6 miljoonan paikkeilla. Vuosittain niitä metsästetään noin 400 000.
Villisioista on tullut yhä pelottomampia. Ne tulevat helposti pihapiireihin napostelemaan istutuksia. Eläimiä on suur-Pariisinkin laitamilla niin runsaasti, että monet kunnat ovat joutuneet järjestämään harvennuskampanjoita, jolloin on ammuttu useita tuhansia villisikoja.
Kyseessä ei ole lempeä eläin, vaikka se yleisesti ottaen välttää ihmistä. Pahantuuliset vanhat karjut ja poikuettaan hoivailevat emot saattavat käydä päälle muitta mutkitta.
Viime aikojen uusi ongelma ovat karkuun päässeet, kasvatetut villisiat sekä tavallisen kotipossun ja villisian risteytykset. Viimeksi mainitut ovat todennäköisesti suurelta osin tahallisesti tuotettuja, sillä ne lisääntyvät ja kasvavat nopeammin kuin oikea villisika.
Risteytykset ovat usein yliaggressiivisia. Ne eivät pelkää ihmistä yhtä paljon kuin täysin villit eläimet. Puolivillejä on vaikea erottaa silmämääräisesti luonnon kannasta, ainoastaan kromosomien määrästä voi saada varman vastauksen.