Villin Lapin kaup­pa­mies

Ravintola Luostonhovin pihalle pyrähtää linja-autollinen sinimustiin kelkkahaalareihin puettuja brittejä. Sisällä ravintolassa suomalaisasiakkaat saavat ostettua kahvit, mutta pullia ei heru.

Adrian Collins sanoo, että hänen oma suhteensa Lappiin oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ja suhde elää ja voi yhä hyvin. "Tänne on aina mukava tulla."
Adrian Collins sanoo, että hänen oma suhteensa Lappiin oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ja suhde elää ja voi yhä hyvin. "Tänne on aina mukava tulla."
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Ravintola Luostonhovin pihalle pyrähtää linja-autollinen sinimustiin kelkkahaalareihin puettuja brittejä. Sisällä ravintolassa suomalaisasiakkaat saavat ostettua kahvit, mutta pullia ei heru. Koko turistikylä kun virittäytyy viime hetken kiireineen tarjoilemaan lounaan kohta sisään tuleville briteille.

Ravintolaa vastapäätä olevan hirsimökin oven avaa lempeästi hymyilevä, pyöreäkasvoinen ja harmaapäinen brittiherra punaisessa paidassa. Hän on Canterbury Travel Ltd:n toimitusjohtaja Adrian Collins, "joulupukki", joka 1980-luvun alussa keksi alkaa järjestää englantilaisperheille yhden päivän ohjelmallisia matkoja Joulupukin kotimaahan.

Collinsin joululahja suomalaisille kantaa yhä hedelmää kuin hyvä omenapuu. Nykyään Canterbury Travel tuo vuosittain suorilla lennoilla Britanniasta Rovaniemelle ja Enontekiölle noin 28 000 turistia. Kaikkiaan jouluturisteja saapuu Lappiin vuosittain noin 120 000, joista kaksi kolmasosaa on brittejä. Collinsin yritys on siis saanut kilpailijoita.

Collins omistaa Canterbury Travelin lisäksi Suomessa matkailupalveluyritys A La Carte Lapland Oy:n. Tämä puolestaan omistaa Lapissa kaksi hotellia ja mökkejä. Uusin Collinsin yrityksistä on Jemisoft Oy, joka kuljettaa matkailijoita vanhalla höyryveturilla Rovaniemeltä Kemijärvelle.

Kuten kaikkina muinakin vuosina, toimitusjohtaja viettää tärkeimmän sesongin Luostolla kelohirsimökissään. Vaikka takana on yli 20 Suomessa vietettyä joulua, hän ei ole kertaakaan käynyt hiihtämässä, ja monesti menee päiviä, ettei hän juuri pistäydy ulkona. Eniten hän on vuosien varrella katsellut kelomökin harmaata seinää, jonka edessä levittäytyvät sadat työpöydälle kootut paperit.

"Olen oppinut läksyni. Kerran liukastuin täällä ja satutin ranteeni, mikä teki kirjoittamisesta tosi hankalaa. En voi ottaa sitä riskiä, että loukkaan itseni, koska silloin ollaan pulassa", Collins selittää.

Collins ja hänen oikea kätensä Smita Thaker ovat paikan päällä valmiina ratkaisemaan pulmia silloin, kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.

Eikä kaikki koskaan mene. Lennot myöhästyvät, ihmisiä on hukassa, työntekijöitä sairastuu, matkailijat loukkaavat itsensä. Collinsin ja Thakerin päivät Luostolla ovat täyttä työtä lokakuun puolesta välistä tammikuun puoleen väliin. He tulevat pari viikkoa ennen turisteja ja lähtevät, kun viimeiset ovat karistaneet lumet kannoistaan.

Collinsin vaimo vietti joulunsa Yhdysvalloissa ja hänen 20- ja 27-vuotiaat tyttärensä omissa menoissaan. Vaimo on kaikkina näinä vuosina tullut kerran jouluksi Suomeen. "Hän tietää, ettei kannata tulla. Tämä on työtä, työtä ja työtä. Hän joutuisi itsekin täällä töihin."

Collinsin vaimo työskentelee myös perheyrityksessä. Tyttäristä vanhempi on tv-tuottaja ja nuorempi opiskelee London School of Economics -yliopistossa taloustieteitä.

"Tyttäret eivät suunnittele jatkavansa yrityksessä. He ovat nähneet, kuinka kovaa työtä matkailuyrittäminen on. Nykyajan nuoret eivät tahdo sitoutua työhön samalla tavalla kuin meidän sukupolvemme. He haluavat, että heillä on muutakin elämää", Collins naurahtaa.

Collinsin oma tie matkailualalle kulki lentoyhtiön ja matkatoimiston kautta. Hän syntyi kuulussa kylpyläkaupungissa Bathissa vuonna 1949, mutta perhe asui vuosia Irlannissa Adrian Collinsin lapsuudessa. Aikuisena hän palasi Irlantiin, töihin lentoyhtiöön. Sieltä saadusta monipuolisesta työkokemuksesta tuli ponnahduslauta matkailuyrittäjäksi.

"Lentoyhtiön jälkeen menin takaisin Englantiin töihin matkatoimistoon, jossa järjestelin kansainvälisiä konferensseja Itä-Euroopan maihin. Iso osa työtäni oli myydä turistiryhmiä lentoyhtiöille", Collins kertoo.

Suomeen ja Lappiin Collins tutustui sattumalta. Hän oli järjestämässä konferenssia Helsinkiin vuonna 1980. Kaupunki ei tuntunut hänestä kovin jännittävältä, ja kun konferenssin oheen piti järjestää osallistujille elämyksellistä päiväohjelmaa, hän päätti lennättää heidät Lappiin.

"Aikuiset ihmiset olivat aivan innoissaan Joulupukista, lumesta, pakkasesta ja Lapin eksotiikasta. Siitä sain ajatuksen, että mitä jos toisi tänne lapsia", Collins kertoo.

Näin syntyi Canterbury Travel Ltd. Ensimmäisellä matkalla Rovaniemelle lennätettiin 35 hengen ryhmä - sekä Sunday Timesin toimittaja ja kuvaaja.

Yli 20 vuodessa maailma joulumatkailun ympärillä on muuttunut melkoisesti. Collinsin näkökulmasta Lappi oli 1980-luvun alussa koskematon, aito ja alkuperäinen, "Villi länsi". Elämysmatkailuyrityksiä ei vielä juuri ollut. Collins ja Thaker joutuivat välillä itse hyppäämään roolista toiseen matkailijoita palvelemaan. Mutta ihmiset olivat ystävällisiä, ja Collinsin oli helppo löytää yhteistyökumppaneita rakentamaan toimivaa pakettia brittituristeille.

Suurin muutos on tapahtunut säässä. Alkuvuosina lunta ja pakkasta oli ongelmiksi asti. Huolena oli, että kylmään tottumattomat turistit palelluttavat itsensä. Nykyään jännitetään, onko lunta maassa, kun joulumatkailijat tulevat. Paleltumisten sijaan liukastumisista on tullut suurin ongelma.

"Minusta kovat pakkaset olivat hienoja. Hengitys huuruaa kylmässä mahtavasti. Toisaalta ihmiset pystyvät nyt tekemään enemmän asioita ulkona, kun on lauhempaa", Collins pohtii.

Ilmaston ilmiselvästä lämpenemisestä huolimatta Collins suhtautuu optimistisesti joulumatkailun tulevaisuuteen. Näihin asti lunta on tullut ja turistit ovat saaneet elämyksensä. Collins ei seuraa herkeämättä sääennusteita. Matkailubisneksessä pitää kehittää matkailijoille aina uusia elämyksiä, sellaisia, mitä muut eivät ole vielä keksineet. Lumi on olennaista joulumatkailussa, mutta rinnalle on mahdollista kehittää elämyksiä, jotka eivät ole lumen varassa.

Adrian Collins on alkanut kaupata briteille myös kesää ja syksyä. Canterbury Travel tarjoaa ensi vuonna toukokuulta syyskuulle kahdeksan päivän ohjelmallisia lomia maalauksen ja keramiikan harrastajille. Kolme Englannissa tunnettua taiteilijaa vetää kursseja.

"Eivät ne varmaan vuosiin tuo rahaa, vaan syövät sitä. Myöskään höyryjunamatkat Rovaniemeltä Kemijärvelle eivät tuota vielä tässä vaiheessa. Matkailutuotteiden rakentaminen on aina pitkäjänteistä työtä", Collins toteaa.

Pahimpana uhkana omalle bisnekselleen Lapissa Collins pitää massaturismia. Collinsille Lappi on vielä villiä luontoa, jota ei löydä juuri mistään.

Saariselkä ja Levi ovat hänen näkökulmastaan jo massaturismin pilaamia keskuksia. Collins ei järjestä lentoja Ivaloon tai Kittilään, vaan Rovaniemelle ja Enontekiölle, koska hän ei halua näyttää joulumatkailijoilleen isoja keskuksia korkeine rakennuksineen. Tällä hetkellä Canterbury Travel vie matkailijoitaan lähinnä Luostolle ja Enontekiölle, mutta yritys pitää heidän toiminnalleen sopivina paikkoina myös Suomua, Olosta, Sallaa ja Posiota.

Collinsia ja Thakeria miellyttää Lapissa erityisesti ihmisten aitous ja avuliaisuus.

"Täällä ihmiset ovat vielä valmiita auttamaan odottamatta avustaan mitään vastapalveluksia. Se on myös sitä aitoa joulun henkeä", Smita Thaker sanoo.

Collins ja Thaker haluavat, että heidän matkailijansa tuntevat ja löytävät sen turvallisuuden, mikä on vielä arkista todellisuutta Lapissa.

Adrian Collins lomailee itse kaikkein mieluiten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Tosin lomailu sekoittuu helposti työntekoon, kun uusia liikeideoita tekee mieli kehitellä vapaallakin. Kuten Lapin myymistä australialaisturisteille.

"He ovat oikein kiinnostuneita. Mielenkiintoista nähdä, miten se alkaa myydä", Collins sanoo.

Ilmoita asiavirheestä