Pohjoisen Suomen tavallista vähälumisemmat, mutta kantavat hanget ovat houkutelleet tänä talvena entistä enemmän kelkkailijoita ajelemaan kelkkareittien ulkopuolelle.
Ongelma on korostunut muun muassa Koillismaalla. Esimerkiksi Syötteen kansallispuistossa Metsähallituksen erätarkastaja löysi tammikuun lopulla yhdellä tarkastusmatkalla 14 kelkan päivän vanhat jäljet.
Luvaton maastoajelu vahingoittaa taimikoita ja aiheuttaa häiriötä paikallisille asukkaille, muille luonnossa liikkujille ja luonnolle.
Pääsääntöisesti maastossa moottorikelkalla ajamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Moottorikelkkailu ilman erillistä lupaa on yleisesti sallittua vain jäällä ja moottorikelkkailureiteillä. Vapaa-ajan kelkkailu ohjataan reiteille ja kelkkaurille.
Metsähallituksen kelkkauralupa kattaa koko maan kelkkaurat valtionmailla. Ura- ja reittiverkostojen ulkopuolelle lupia voi saada vain määrättyihin hyötyajotarkoituksiin. Poikkeuksia tästä ovat viranomaistoiminta ja eräiden ammattien, kuten poronhoidon harjoittamiseen liittyvä maastoliikenne joihin ei tarvita lupaa.
Moottorikelkkailua valvovat maastossa Metsähallituksen erätarkastajat, poliisi ja rajavartiolaitos.
Suomessa on tällä hetkellä yli 100 000 moottorikelkkaa ja vuosittain myydään muutama tuhat uutta kelkkaa.
Moottorikelkkailuun tarkoitettuja reittejä ja uria on yhteensä noin 18 000 km. Noin 10 prosenttia näistä on maastoliikennelain mukaisia virallisia moottorikelkkailureittejä, loput ovat kuntien ja valtion ylläpitämiä kelkkauria.